12.06.2014 - Sateisen yön jälkeen!

Uusi aamu on koittanut

Heräsin viideltä, liian aikaisin, väsyneenä. Matkan jälkeen en ole vielä päässyt lepovaiheeseen, mutta jospa viikonlopun aikana onnistuisin. Huominen perjantai on onneksi taas lomapäivä.

Eilisen olin Palosaaren kirjastossa hyllyttämässä lähinnä. Tänään jatkan siellä, mutta siirryn iltapäiväksi pääkirjastoon, koska siellä on avuntarvetta. Sopii minulle.

Tiistai-iltana juostiin Paradise Lady Run, johon osallistui 3 000 naista Vaasassa. Kai ne ensimmäiset juoksivatkin, minä olin jälkijoukoissa ja viiden kilometrin matka eteni siten, että yritin olla kompuroimatta edellä kävelevän jalkoihin. Sitä paitsi en voinut olla etujoukoissa, koska kuvittelin lähtösuunnan ihan toisin kuin minne kaikki lähtivät kirmaamaan!

Ohitin kyllä useita ja hölkkäilin välillä. Sää oli suotuisa ja naisia oli tosiaan paljon. Menimme kollegan kanssa pitkään yhtä matkaa, mutta tungoksessa kadotin hänet ja ihmettelin suuresti, kun hän istui jo piknikillä, kun tulin perille. Hän oli puolivälissä matkaa luullut, että tässä se oli, kun näki naisia nurmikolla. Mutta kahdeksikon toinen lenkki oli vielä jäljellä.

Alkumeininki kesti tunnin, lämmittelyä joidenkin Hanksien säestyksellä. Kolme miestä hikoili ja hyppi estradilla Villan puistossa ja 3 000 naista katsoi ja odotti, että päästään kävelemään. Tai me mummoihmiset odotimme, nuoret naiset varmaan olivat lääpällään. Tunnustan, etten vieläkään tiedä, miten kuuluisia Hanksit ovat, mutta jos lukija tietää, niin viherry rauhassa, sillä minä sain jopa rannekenauhan yhdeltä pojista maalissa.

Sellainen meininki siis oli kuin nuoruuden diskossa enkä sitä enää kaipaa. Lenkin jälkeen maistui piknik ruohikolla Kesäisten Kirmaajien kanssa, kirjaston porukkaa siis. Ehdotus nimeä, kun sitä keväällä mietittiin.

Kurkkuni sain kipeäksi, sillä istuminen varjoisassa puistossa hikisenä lenkin jälkeen teki tehtävänsä. Harmittaa, on vähän puolikuntoinen olo.

Eilen kävin kuitenkin uimassa eikä kurkkukipu vaivannut yhtään sillä hetkellä. Vesi oli lämmennyt. Iloitsin neljästä tytöstä laiturilla. He pelasivat jotain, juttelivat, nauroivat, puhuivat tyttöjen juttuja. Ihmeissäni kuuntelin: ei yhtään kirosanaa tai vastaavaa. Mahtoivatko olla uskovia nuoria vai kodeista, joissa ei kiroilla? Annoin heille palautetta ja jälkeen päin mietin, että olisin voinut puhua enemmänkin ja rohkaista heitä jatkossakin olemaan yhtä suloisia.

Vuosien mittaan koen toisinaan konkreettisesti Raamatun olevan elävä sana, sillä avatessani sen siitä oikein tulvahtaa ilo, rauha ja lepo. Silloin vain kiitän Jumalaa, että hän on niin ihmeellinen. Hänen läsnäolonsa parantaa. En ihmettele, että Ari haluaa kuunnella Raamattua romaanin sijaan.

Kun elämäni oli kiireisempää perheen kanssa, silloinkin tunsin, että lukiessani Raamattua askaroin mitä tärkeimmän asian parissa. Mitään arvokkaampaa ei ole kuin elää Jumalan sanasta.

Taisi ruveta satamaan uudelleen. Kastelukannu oli täyttynyt rännin alla yöllä, kastelin saunatuvan kaiteille istuttamamme pelakuut ja muut viiden aikana, kun kävin aamua haistelemassa. Menen autolla töihin, laiskottaa ja väsyttää sen verran ja sade on pienoinen tekosyy.

Pastorini sana viime viikon matkaani varten oli profeetallinen toivotus: pidä hauskaa! Toivotan sinullekin, arvoisa lukijani, hauskan pitoa ja iloa Herrassa, missä liikutkin tämän kesän aikana!