25.05.2014 - Sään muutos!

Hellelukemat laskivat normaaliin, takki esille ja sukat jalkaan.

Kannattaa aina lukea ohjeet, kun valmistaa jotain uutta ruokaa. Parempi lukea ne etukäteen kuin jälkikäteen.

Maukas nokkoskeitto oli jo lautasella, kun havaitsin ohjeesta, että nokkoset olisi pitänyt mukamas kiehauttaa kerran ennen keittoon laittamista.

Turhaa pelleilyä tuollainen moneen kertaan keittäminen. Ja mitä ne nokkosen varret keitossa haittaavat, ovatpa lisämausteena. Ainahan niitä voi syljeskellä lattialle syödessään, jos eivät millään mene kurkusta alas. Iso keko niitä onkin jo kertynyt pöydän reunalle.

Kerran aiemminkin olen keittänyt nokkoskeittoa, lapset olivat vielä kotona silloin. Tein keiton hyvin terveellisesti, kermoja ei siihen lisätty, ehei. Pakotin lapsiparat syömään keiton, vaikka kukaan ei siitä tykännyt. Terveellistä, terveellistä!

Jostain syystä itsellenikään ei silloin jäänyt mitään hinkua jatkaa terveyskeittoni keittelyä, mutta nyt puhaltavat uudet tuulet: raparperin juurella kasvaa nokkosia, joista on päästävä eroon. Miksi tuhlata terveellisiä vitamiineja, keitoksi vaan! Kerman ja voin kera hyvää tulee!

Edelleen on oikein hyvä mieli eilisestä reissusta Arin kanssa. Tänään sää kylmeni 10 astetta, ei yhtään tee mieli kökötellä rannalla. Eilen olimme vielä kuin ulkomailla, helteisessä säässä.

Hellekeli pisti pääni taas sekaisin, rankka päänsärky aamulla. Selvisin pillereiden avulla lipasvahdiksi äänestyspaikalle pariksi tunniksi. Se on kiva tapa olla hyödyksi MS-yhdistykselle. Ne yhdistykset, jotka ovat mukana keräyksessä, jakavat keskenään lahjoitetut killingit.

Sley:n messuunkin jaksoin, vaikka messun alkuvaiheessa ajattelin, että joudun lähtemään, oli sen verran törkeä olo. Mutta huojuin silmät kiinni messun alkuosan ja sitten oloni paranikin. Kirkkokahveilla olin jo elementissäni.

Tällä kertaa messussa veisattiin vain Siionin kanteleen lauluja. Ne ovat iloisia, syväsanaisia, reippaita. Porukkaa oli Seinäjoeltakin oikein bussilastillinen, joten veisuu kaikui komeasti.

Pyöräilin kirkosta uimaan Hietasaareen. Pari nassikkaa, arviolti 13-vuotiaita, olivat vallanneet ison laiturin. En antanut heidän häiritä oloani vaan uituani monta kierrosta pukeuduin laiturilla. Jotain energiajuomaa poikaset yrittivät urhoollisesti nautiskella ja minä luonnollisesti omin heidän tyhjät tölkkinsä (vain yhden).

Pojat näköjään odottivat tyttöjä. Pari keskenkasvuista pimatsua tulikin paikalle ja v-, ynnä muita avainsanoja hokien tytöt häipyivät pojat vanavedessään onneksi jonnekin vähätuulisemmalle paikalle. Säälittää kielen köyhyys.

Minulla kävi säkä. Kuten ounastelin, tuuli oli puhaltanut erääseen rantaan useita pulloja ja tölkkejä. Löysin pussinkin niille ja kuljetin lastin auki olevaan kauppaan ja pistin roposet plakkariini.

Ensi viikolla minulla on kolme työpäivää ja sitten lomaa 11 päivää. Turha sanoakaan, että se tuntuu oikein mukavalta. Vielä mukavammalta tuntuisi, jos tietäisin töiden jatkuvan heinäkuun alun jälkeen, mutta sitä on turha nyt murehtia. Tilanteet voivat muuttua.

Tämän päivän saarnassa minua jäi surettamaan kovasti rukousta koskeva ajatus. Talvisodassa miehet tiesivät, ketä rukoilla, kun heillä oli hätä ja pelko. Mutta tietävätkö tämän päivän nuoret miehet ja naiset? Kuinka moni heistä ei ole koskaan oikeasti kuullut ja ymmärtänyt, että meillä on elävä Jumala, joka kuulee ihmisen hätähuudot? Ja että on luvallista huutaa avuksi Jumalaa hädässä, vaikka ei muuten rukoilisikaan?

On surkuteltavaa, että jotkut vanhemmat eivät opeta lapselleen kristinuskoa sillä verukkeella, että he antavat lapsen "itse valita", mihin haluavat uskoa. Jättämällä opettamatta lastansa tuntemaan Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen, vanhemmat antavat tämän maailman hengen vallata lastensa mielen ja sydämen. Kamalaa, kerrassaan surullista.

Kuuntelin saarnoja aamulla netistä ja jossain niistä sanottiin, että jos joku ei tiedä, mitä sillä Jeesuksella tekisi, hänellä ei ole myöskään Jumalaa. Se Jumala, josta tuo ihminen puhuu, on hänen itse luomansa Jumalan kuva. Ei se Jumala, jonka Raamattu ilmoittaa.

Raamatun Jumalalla on Poika, joka on välimies ihmisen ja Jumalan välillä. JOLLA POIKA ON, SILLÄ ON ELÄMÄ. JOLLA EI POIKAA OLE, SILLÄ EI OLE ELÄMÄÄKÄÄN. Näin Raamattu asian ilmaisee.

Aurinko pilkahtaa pilven takaa. Uusi viikko on alkamassa. Olkoon se siunattu sinullekin, arvoisa lukijani!