28.05.2014 - Lomaa työn lomassa!

Käsineet aamulla töihin mennessä, minulle sopiva sää tällainen

Kiireinen alkuviikko, migreeniä tämän tästä. Auringosta vai väsymyksestä vai sekä että, en tiedä. Valoisuus nyt vaan ei näytä oikein passaavan minun päänupilleni.

Ihminen varmaan mitoittaa voimansa niin, että ne riittävät juuri päivän loppuun, loman alkamiseen tai mikä etappi nyt milloinkin on kyseessä. Tänään olin aika naatti töistä kaupan kautta kotiin tullessani.

Ilahduttava yllätys oli, kun yksi vajaasta 60 serkuistani soitti pitkähkön puhelun. Kävimme keskustelua ajankohtaisista ilmiöistä: tulevista juhlista puolin ja toisin, ikääntymisestä, jaksamisesta, työstä ja sairauksista tai niiden puutteesta.

Kerään adrenaliinia imurointiin, mutta vielä ei tee mieli iskeä kiinni imuriin. Sen sijaan pyöräytin sämpylätaikinan nousemaan, leipä on lopussa. Vielä minä imuroinkin, kun siltä tuntuu, jos tuntuu.

Huomenna saan kummitytön miehineen lounasaikaan vieraikseni, ihanaa! Ja perjantaina Jyrkin perheen. Lauantaina menemme juhlimaan lasten serkkua sekä ystäväperheen tytärtä, jotka saavat valkolakkinsa. Arin luokse menen ehkä huomenna.

Sunnuntaiaamuna kolisutan matkalaukkuani pitkin kaupungin katuja aamuvarhain. Lähde Pärnuseen. Vai Pärnuhun. Sinne kuitenkin. Minulla ei ole aavistustakaan, keitä muut bussiin tulivat ovat, mutta Vaasan Retkeilijöiden väkeä kuitenkin. Kumma on, jos ei yhtään tuttua naamaa ole.

Toiveeni on saada viettää viikko kävellen, uiden, kirppistellen, lankoja kaupoissa hypistellen ja mahdollisesti huoneessani lukien, jos sää on ikävä. Joka tapauksessa lepo ja ulkoilu ovat haaveissani.

Voinpa jopa kirjoittaa blogia siellä, jos löydän koneen ja tekee mieleni kirjoittaa, mutta se jää nähtäväksi. En ole käynyt koskaan Pärnussa, vaikka se on Vaasan ystävyyskaupunki. Mutta enhän minä edustakaan Vaasan kaupunkia, joten kukaan tuskin on Pärnussa loukkaantunut asiasta.

Jatketaan matkaa rukoillen ja kiittäen tästäkin armon päivästä. Iloa sinulle, arvoisa lukijani!