13.05.2014 - Lauluhetki Tammikartanossa ja muita aktiviteetteja!

Koleahkoa säätä, mutta minulle sopivaa

Harvoin on niin helppo laulaa kuin eilen Tammikartanossa, vanhainkodin laulusalissa. Kolme varttia meni kuin hujaus vain. Hoitajat olivat tulossa piakkoin hakemaan potilaita osastolle, mutta ehdotin Herraa hyvää kiittäkää lopetuslauluksi.

Lupasin laulaa lähtösinfoniaksi Olen kuullut on kaupunki tuolla, ihmiset voisivat lähteä kyllä. Pikku lintu riemuissaan minun oli pakko kiekaista hännänhuipuksi.

Epäilin, että Iltasanomissa on huomenna juttu:
Laulaja piti heittää pellolle, kun ei muuten ymmärtänyt lähteä! Oli niin ihanaa ylistää Jumalaa lauluin!

Ari puolestaan käytti kaiken tarmonsa yskimällä keuhkojensa voimalla. Minä lopetin vaivihkaa soittamisen ja kaivoin nenäliinalla räkää kassiin minkä kerkesin, mutta laulu ei loppunut. Tuskin moni edes huomasi liisteriepisodia.

Tuollaisia yskimiskohtauksia Arille tulee toisinaan, mutta ne loppuvat aikanaan, niin nytkin. Suunnilleen lauluhetken loppuvaiheessa.

Laulujen välissä kerroin pikku juttuja ja lopuksi toivotin Jumalan siunausta kaikille. Väkeä oli tupa pullollaan, olin tosin iloinen. Ehkä muutkin olivat.

Siirryimme parvekkeelle, Arin osastolle. Mennessä ostin kahvin ja pari sämpylää itselleni. Hoitajakin tuli vastaan ja auttoi. Ei syömisessä vaan Arin työntämisessä.

Päivä ei päättynyt sairaalareissuun, ehei. Kävin kotona kääntymässä ja lähdin MT-seuran johtokunnan kokoukseen, jonka jälkeen oli vuosikokous. Pari kolme tuntia se kesti.

Mielenterveysseuramme hakee rahoitusta kriisikeskuksen perustamiselle tänne ja työtä tulemaan olemaan paljon, myös uudella hallituksella. Pelasin itseni ulos johtokunnasta, sillä voimani eivät riitä. Siellä on huippunaisia, joilla on paljon tietämystä. Minä olen kuin mummo mäessä, yhtä hyvässä hapessa.

Tänään kävelin töihin. Pidän tällaisista koleista päivistä. En kylmyydestä, mutta viileydestä kylläkin. Työpäivä meni nopeasti laitoskirjastossa, kävi paljon asiakkaita.

Töiden jälkeen menin tapaamaan jokin päivä sitten tapaamaani tuttavaa, jonka mies oli nyt kuollut; lehdestä huomasin. Tein kortin, keräsin kukkia matkan varrelta ja istuin jonkin aikaa juttelemassa ja muistelemassa yhteisiä kohtaamisiamme vuosien varrelta. Se oli hyvä tapaaminen.

Tänä iltana olen kuunnellut joitakin saarnoja Lähetyshiippakunnan sivuilta, eri pastorien opetuksia. Olen vääntänyt kukkasia virkkuukoukulla hattuani koristamaan.

Viikon päästä on Mielenterveysseuran tapahtumaviikko ja Keskiäkäisten ilta Purppuralinnussa, entisen varuskunnan alueella. Lupasin mennä sinne kahvittelussa auttamaan. Tervetuloa kaikki naiset sinne. Ohjelmalehtinenkin minulla oli, mutta hukkasin sen jo. Netistä löytyy tietoa, lehdissäkin ilmoitetaan varmasti.

Soitin vanhalle ystävälle 20 vuoden takaa ja sain rohkaisua moneen asiaan. On tärkeää, että uskovat rohkaisevat toisiaan niin ettei kenenkään usko horju ahdingoissa, joissa saatamme elää.

Huomenna on töiden jälkeen oma Keskiäkäisten ryhmämme ja meille tulee ulkopuolinen luennoitsijakin. Mielenkiintoista. Aiheemme on seksuaalisuus.

Olin saunassa, pesin pyykkiä ja kuivatin ulkona. Eivät aivan ehtineet kuivua, toin sisälle jatkokuivumaan.

Elliot kirjoittaa Jumala johdattaa -kirjassa Isä meidän rukouksesta, jossa pyydetään, että Jumalan nimi tulisi pyhitetyksi. Miten se voisi tulla meidän kauttamme pyhitetyksi?

Jumalan nimi pyhittyy, kun pyydämme, että Jumalan tahto tapahtuu elämässämme ja maailmassa eikä meidän tahtomme. Silloin Jumalan nimi saa kunnian ja on pyhä. Tämä puhutteli minua. Tärkeintä on, että Jumalan tahto tapahtuu kaikessa elämässäni, ei minun tahtoni.

ÄLKÖÖN TEIDÄN SYDÄMENNE OLKO MURHEELLINEN,
USKOKAA JUMALAAN
JA USKOKAA MINUUN,
sanoo Jeesus meille.

Iloa sydämeesi, arvoisa lukijani!