Kategoriat: Ajankohtaista

Puut puhkeavat silmuun ja lehteen

Eilen sateista, tänään poutaa ja vähän enemmän kevään tuntua.

Eilisen päivän olimme Nivalassa lasteni perheitten kanssa. Keski-veljeni täytti 50 vuotta ja hänellä oli isot pippalot. Perhettä, kavereita ja ystäviä.

Meidän Petri piti veljelle puheen. Sanoi, että helppo oli aikoinaan luvata tulla puhumaan, kun arvasi, ettei juhlaan tule kuitenkaan ketään. Muutenkin Petri nauratti porukkaa jutullaan. Runonkin lausui, hyvä runo se olikin! Sanansäilän käyttö on verraton lahja sekin.

Kotiin tultuani kävin lenkillä ja saunassa. Sitten nukkumaan. Pitkän yöunen jälkeen tupsahti äitienpäivä!

Soitin anopille, äidille, veljelle. Tero vaimoineen poikkesi. He lähtivät kun Petri kihlattuineen tuli hakemaan minua syömään. Sieltä palattuani lähdin uimaan. Tein reippaan lenkin meren rantoja pitkin ja palasin kotiin. Siis kävellen, en uimalla. Uimalenkki oli kohtalaisen kesy, juuri ja juuri Isä meidän -rukouksen mittainen.
Terhi tuli kotiuduttuani käymään. Jyrkin perhehän yöpyi luonani ennen Nivalaan menoa.

Sain lahjoja, kirjeen, kortteja, kukkia. Yllinkyllin kaikkea hyvää.

Kiitollinen mieli perheestä, suvusta, rakkaista ihmisistä. Ystävistä, joita toivon tapaavani kesän tullen enemmän kuin viime aikoina on ollut mahdollista.

Huomenna menen töiden jälkeen iltapäivällä sairaalaan laulamaan. Haen Arin mukaani, jos siellä on kaikki hyvin.

Arin amalgaamipaikkojen vaihtamisesta on pian 30 vuotta. Elohopean puoliintumisaika on sen verran. Arillahan ei ole ollut kuumeita pitkiin aikoihin. Mielenkiintoista nähdä, miten Jumala johdattaa Arin elämää ja samalla minunkin elämääni.

KAIKEN ON HERRA TEHNYT HYVIN AIKANANSA.
IANKAIKKISUUDEN HÄN ON PANNUT HEIDÄN SISIMPÄÄNSÄ.

Näin on ja aamen. Hyvää alkavaa viikkoa, arvoisa lukijani.