30.04.2014 - Kun osuu niin ottaa kipeää

Kaunis aamu näyttää olevan

Tuntuupa terveelliselle saada itkeä pitkästä aikaa. En ole kova itkemään, mutta on asioita, jotka saavat minut siihen pisteeseen. Yksi niistä on epäoikeudenmukaisuus tai jotain siihen liittyvää.

Kun yritän parhaani ja näen, ettei se riitä. Heikko lenkki onkin jossain muualla tällä kertaa.

Sen takia herahdinkin itkuun Norvannon aamuopetusta kuunnellessani, kun hän sanoi jossain vaiheessa:
"Jumala näkee halusi palvella Häntä
ja Hän arvostaa sitä."

Aria ei laitettukaan tuoliinsa istumaan eilen, vaikka sovitusti soitin ja pyysin. Asia oli kirjattu ylös, mutta se jäi toteuttamatta.

Minua hirvittää aika, jota elämme.

Kyse tällaisissa unohtamisissa ei ole pelkästään jonkun ihmisen kömmähdyksestä. Kuten ei silloinkaan, kun työt jäävät muiden harteille tai kokonaan tekemättä tai mitä tahansa tässä ajassamme tapahtuu.

Olen vakaasti sitä mieltä, että jumalattomuus, joka on levinnyt rakkaaseen isänmaahamme jäytää meitä syövän lailla. Sen lonkerot hivuttautuvat joka tasolle tuhoten meitä salakavalasti. Monen ahdistus johtuu jumalakaipuusta, jota kukin yrittää tyydyttää väärin keinoin. Onneksi Jumala on edelleen löydettävissä jokaiselle, joka häntä etsii. Jokainen ETSIVÄ LÖYTÄÄ.

Toissaviikon Anna-lehdessä oli artikkeli ja kuva, jossa naiset käsiä heiluttaen onnellisen näköisinä ylistivät. Jumalaako? Eivät toki taivaan Jumalaa, Luojaamme, vaan he muuten vaan pitivät jumalanpalvelusta tietoisesti siten, että Jumalaa ei tarvita tässä hommassa. Toki heillä oma jumalansa oli, liekö sen nimi Oman Lihan Palvonta, vai mikä.

Raamattu kertoo ihan vastaavasta. Paavali kulki Ateenassa aikoinaan ja Raamattu kertoo Apt 17. luvussa:

22. Niin Paavali astui keskelle Areiopagia ja sanoi: "Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte jumalia.
23. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle'. Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
24. Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä,
25. eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken.
26. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
27. että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
28. sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme...

Kansamme alkaa olla pakanakansaa, kuten tuo lehtiartikkelin juttu kertoo, se tapaus ei ollut Suomesta. Ihmisen sisimmässä on kaipuu löytää Jumala, se, joka on hänet luonut. Kun Hänestä ei kerrota lapsille, ei julisteta aikuisille, ei Häntä tunneta.

Raamattu sanoo:
ÄLÄ RIKKAUTTA,
ÄLÄ KÖYHYYTTÄ MINULLA ANNA.
ANNA MINULLE MÄÄRÄOSANI LEIPÄÄ.
-Jossain Sananlaskuissa

Ja edelleen:
KUN TEILLÄ ON ELATUS JA VAATTEET
NIIN TYYTYKÄÄ NIIHIN.

On helpompi elää uskossa Jumalaan ja turvautua Jeesukseen, joka on portti ja tie Isän kotiin taivaaseen, kun elämässä on vaikeuksia ja taistelua. Sen takia kiitän Jumalaa tänä päivänä siitä, että Hän on ollut uskollinen minua kohtaan ja antanut totisesti hädän leipää ja ahdistuksen vettä aika reippain annoksin.

Jos selviää omin voimin, ei osaa etsiä Jumalaa vaikeuksiinsa, jos niitä ei ole. Mutta tyhjä paikka sydämessä on jokaisella rikkauksiensakin keskellä. On kaipuu johonkin puhtaaseen ja viattomaan, vapautta tuovaan ja lohduttavaan. Sitä haetaan luonnosta, huumeistä ja ties mistä. Mutta vastaus on paljon lähempänä:

NIIN USEIN KUIN TE HÄNTÄ AVUKSI HUUDATTE,
HÄN ON LÄSNÄ.

SANA ON SINUA LÄHELLÄ,
SINUN SUUSSASI JA SINUN SYDÄMESSÄSI:
TÄMÄ ON SE USKON SANA, JOTA ME SAARNAAMME.

JOS SINÄ TUNNUSTAT SUULLASI JEESUKSEN HERRAKSI
JA USKOT SYDÄMESSÄSI,
ETTÄ JUMALA ON HERÄTTÄNYT HÄNET KUOLLEISTA.
SINÄ PELASTUT.

SILLÄ SYDÄMELLÄ USKOTAAN VANHURSKAUTEEN
JA SUULLA TUNNUSTAUDUTAAN PELASTUKSEEN.

SANOOHAN RAAMATTU:
EI YKSIKÄÄN,
JOKA HÄNEEN USKOO,
JOUDU HÄPEÄÄN.
-Room 10:8-

Työpäivä tänään, sitten vapunviettoa. Varmaan menen Arin luo, että hän pääsee sängystä ylös, kun oli kuulemma aika limainen eilen. Onhan istuessa helpompi yskiä kenen tahansa kuin maatessa.

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!
ILO HERRASSA ON VÄKEVYYTEMME :)

jk. Menin eilen sittenkin pyörällä töihin, sähläsin niin kauan, että tuli kiire.
Ja illalla siivosin vaatenaulakon ja yhden eteisen komeron. Näkyvä kaaos hellitti, mutta toivon, että siivousbuumi jatkuu kohdallani.