29.04.2014 - Aamuterveiset!

Näyttää tuulevan

Ilahtuneena Anittan salamavastauksesta vieraskirjaan päätin kirjoittaa pikakirjoituksen aamutuimaan. Yön nukuin sikeästi, kunhan tavoitin unen etureunan.

Eilen oli sellainen päivä, josta antaisin täyskympin, jos arvoida pitäisi.
Kävelin töihin ja nautin joka metristä, 6 km yhteensä. Työkaverin kanssa puhallamme samaan hiileen ja yhteistyömme on antoisaa.

Nauroimme katketaksemme eräänä päivänä kuvakirjan sivulle. Siinä nainen oli juoksuunlähtöasennossa. Seinällä oli päivän kolme ruoka-aikaa ja pian oli lounaan aika. Ruoka oli jo pöydässä ja nainen vain odotti lähtölaukausta, että pääsee syömään.

Niin mekin ilolla syöksymme pihan poikki ruokalaan makoisia ruokia nauttimaan.

Työkaveri hehkutti ikkunanpesuillaan ja muilla raatamisillaan. Se oli "virhe", sillä minua ei paljon tarvitse yllyttää. Kotiin tultuani tyhjensin kylppärin, jonka sisältö oli yllättävän runsas.

Tein perusteellisen siivouksen ja lika roiskui, puhdasta tuli! Nyt on kylppäri kuin uusi, mutta lähiympäristö samoin: diskattu omaisuus siirtyi talon muihin osiin, joten siivouksen on jatkuttava.

Toivottavasti työkaverilla on kerrottavana kannustavia siivousjuttuja, että jaksan edetä!

Uimahallissa kävin, että pääsin suihkuun. Eihän uutta kylppäriä voinut liata, ei tietenkään. No, tokihan minä uimassakin halusin käydä. Unohdin uimalasit ja se oli ikävä homma. Juttelin äidin kanssa puhelimessa lähtiessäni ja ne unohtuivat.

Äidit ovat kovia puhumaan, eikä oma äitini ole poikkeus vaan puhumisen prototyyppi paremminkin, kaikella rakkaudella meitä puhuvaisia äitejä kohtaan.

Tänään ehkä pyöräilen töihin, sillä illalla pesen naapurin viimeisen ikkunan, jota viime viikolla emme ehtineet. Kenties omakin urakkani jatkuu, mitä vähän epäilen. Yleensä aloitan suursiivouksen kylppäristä, mutta se myös loppuu siihen. Ikävä kyllä.

Luin kirjan Jalan halki Ranskan, Timo Tuomi. Kirja oli nimensä mukainen ja nauroin makeasti monessa kohdin. Ainoa kritiikkini koskee sitä, että T.T. muutamalla ikävällä sivuhuomautuksella antoi ymmärtää, mitä mieltä hän on kristillisyydestä.

Ranskan reitti sivuaa muutaman kaupungin kohdalla paikkoja, joiden kautta myös Santiago de Compostelaan menevät pyhiinvaeltajat kulkevat. T.T. olisi voinut mainita neutraalisti asiasta, mutta ehkä hän pelkäsi, että joku voi luulla hänenkin olla hengellinen ihminen.

Yleensäkin pidän naisten kirjoittamista kirjoista sen takia, että he kertovat myös, miltä heistä tuntuu: koti-ikävän ailahduksista, sisäisistä tunnoista. Jukka Salminen kertoi (Tie, mies ja tähtitaivas), mutta hän onkin kristitty mies. Toista on vaikea kohdata tai ymmärtää, jos ei mitään tunteita ilmaista sanoilla, sillä lukiessa ei voi nähdä toisen elekieltä.

Kunpa voisin itsekin olla hyväksyvämpi ja rakastavampi niitä kohtaan, jotka ajattelevat asioista eri lailla kuin minä. Se olisi suuri voitto ihmiselle.

Jatkan toiste, nyt on aamutoimien ja lähdön aika. Ensin Kansanlähetysken raamattuavaimet deistä sekä Juha Vähäsarjan aamuhartaus.

ILOITKAA HERRASSA
JA RIEMUITKAA,
TE VANHURSKAAT,
JA KOHOTTAKAA ILOHUUTO,
KAIKKI TE OIKEAMIELISET.
Ps 32:11

Kenties menen sittenkin kävellen töihin. On enemmän aikaa ajatella.
Ajatuksin sinuakin kohtaan, arvoisa lukijani!