27.04.2014 - Aurinkoinen ulkoilu- ja kirkkopäivä!

Aamu-uintireissu tänäänkin.

Monta mukavaa asiaa tapahtui tänään. Kun heräsin, hyppäsin melkein suorilta lenkkareihin ja lähdin uimaan.

Eilen keräsin kasan tyhjiä tölkkejä uimalaiturilta, tänään roskia muovikassillisen. Lisäksi rikotun lasin palasia ja muuta roinaa. Oli kivempi käydä uimassa, kun ei tarvinnut hampurilaisjätteiden seassa sählätä.

Halusin mennä Huutoniemen kirkkoon jumalanpalvelukseen kuuntelemaan Korsukuoroa ja Lehtinevan Artoa, joka vihkii nuoren parimme kesällä. Arto puhui Ylösnousseen todistajista, joita oli yli 500 aikana ennen kuin Jeesus nousi taivaaseen 40 päivän päästä pääsiäisestä, jolloin vietämme helatorstaita.

Arto kertoi mielenkiintoisen elämäntarinan eräästä Ylösnousseen todistajasta, joka eli 1700-luvulla.

Olipa tuolloin mies, joka myi ihmisiä orjiksi ja kuljetti heitä laivassaan myytäväksi. Orjia kohdeltiin huonommin kuin eläimiä. Jos joku sairastui, hänet heitettiin armotta mereen, etteivät muut sairastu vaan heistä saa kunnon hinnan.

Kerran sitten laivan lasti irtosi ja laiva kallistui ja uhkasi upota ja hukuttaa kaikki. Silloin laivan kapteeni, John Newton rukoili ensimmäisen kerran elämässään Jumalaa. Hän lupasi muuttaa elämänsä suunnan, jos pelastuu eikä huku laivansa mukana.

Yllättäen laivan lasti tukki laivan reiät niin, ettei vesi päässyt laivan sisään ja laiva säästyi, kaikki ihmiset pelastuivat.

John Newton ei ollut sanojaan syövä mies vaan hän pisti lupauksen käytäntöön ja opiskeli papiksi. Hän kirjoitti tunnetun laulun Ihmeellinen armo sekä virsikirjamme virren 42:

1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.

2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.

3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.

4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.

John Newton 1779. Suom. Olli Vuorinen 1881. Uud. Tytti Jäppinen ja komitea 1979. Virsikirjaan 1986.

Upeita lauluja molemmat, eikö vaan!

Korsukuoron erään isänmaallisen laulun sanat puhuttelivat, osuivat kohdalle. Eilen haudattiin vanhin serkuistani, hän oli 75-vuotias kuollessaan. Hän asui monta kymmentä vuotta Ruotsissa, mutta hän halusi tulla haudatuksi kotiseutunsa multiin.

Kuoro lauloi, että kun kerran kuolen, muutun isänmaani mullaksi. En ole koskaan ajatellut asiaa tuolla lailla.

Päivällä olin jälleen retkellä, tällä kertaa sain seuraa Petristä ja Susannasta. Paistoimme lättyjä Köklotin uimarannan grillissä ja saimme keväisen auringon lämpöä runsaasti osaksemme. Petrillä oli kirveskin mukana, että saimme nuotioon pilkotuksi kaatuineita rankoja.

Välillä katselin Ilves-peliä yhden välierän, veljenpoika pelaa Oulun Tervareissa.

Pyöräilin viideksi pitkästä aikaa Kohtaamispaikkaillan messuun. Virkeät ja vauhdikkaat laulut innostivat laulamaan, pidän laulamisesti ja virret ovat mieliherkkuani, mutta ylistyslaulut ovat vaihteeksi mukavia nekin luritella.

Olen kiitollinen, että viime aikoina olen jälleen nukkunut kohtalaisen hyvin, vaikka toisina aikoina uni ei tahdo iltaisin tulla. Tiedän, että moni kärsii unettomuudesta, sillä nykyisin elämä on liian stressavaa ja paineitten alla elämistä. Pieni ihminen ei jaksa tätä elämänmenoa.

Jumala meitä auttakoon, että kestämme siihen asti, kunnes Jeesus palaa - joko kuolemamme kautta tai hänen paluunsa päivänä, kun hän hakee omansa taivaaseen pois tästä hullutuksesta.

OLKAA LUJAT
JA OLKOON TEIDÄN SYDÄMENNE ROHKEA,
TE KAIKKI,
JOTKA ODOTATTE HERRAA.
-Ps 31:25

Siunattua huhtikuun viimeistä viikkoa, arvoisa lukijani - pian alkaa toukokuu!