02.04.2014 - Ajatuksia

Keväinen epävakainen sää. Aurinkoa, kylmää tuulta, aamupakkasta.

Oli hyvä, että olin muutenkin menossa uimahallille tänään. Se tuli tosi tarpeeseen, sillä olin pakahtua pahaan oloon.

Aikani uituani ja hengessäni Jumalalle huudettuani kävelin pitemmän kautta kotiin. Mennessä löysin yhden pullon (roskiksesta pilkotti kokispullo) ja palatessa likööriputelin (pensaan juurelta).

Ehkä minä kerään tölkkejä roskiksesta ja saastaisista pensaan aluksista sen takia, että toivon itsekin tulevani löydetyksi ja nähdyksi. Siltä ei tänään vaikuttanut ja sen takia olin raivoissani.

Sopiiko kristityn ihmisen olla raivoissaan? Ja vielä kertoa siitä muille? Vai pitäisikö minun kirjoittaa vain silloin, kun olen keinulaudallani yläilmoissa?

Pitäisikö nähdä Jumalan hyvä käsi ihan kaikessa, sellaisessakin, missä sitä en näe?

Raivostumiseni johtuu siitä, että toisen kerran tällä viikolla pyysin, että Ari nostetaan istumaan, mutta viesti ei ole mennyt perille, vaikka rautalangasta sitä väänsin tänään puhelimessa.

Ehkä minun pitäisi mennä muutamaksi kuukaudeksi sinne Santiago de Compostelaan vaeltamaan. Jättää puhelin kotiin. Todennäköisesti täällä sujuisi kaikki oikein mainiosti. Ei sota yhtä miestä kaipaa.

Toisaalta: kaikki on aivan hyvin, Jumala on uskollinen, hän ei tee virheitä. Minä olen terve kuin pukki, jaksoin uida kuin hylje (sen näköinen uimari, mutta tyyli hitaampi). Jaksan kävellä, saan tehdä työtä. Minulla on ystäviä ja jopa puoliso, jonka kautta olen oppinut paljon itsestäni. Että olenpa aikamoinen tomppeli. Ainakin sen.

Ja senkin, että näköjään ihminen voi selvitä monesta, vaikka luulee, ettei kestä eikä selviä. Jotenkin sitä vaan elämä kantaa. Jumala kantaa.

Siteeraan Lutheria, kun omat ajatukseni ovat niin tylsiä tänään. Hän kirjoittaa:

JOKA SYÖ MINUN LIHANI JA JUO MINUN VERENI, SILLÄ ON IANKAIKKINEN ELÄMÄ.
-Joh 6:54

"Tämä on varmasti totta. Jätä siis järki ja teot sikseen. Älä niiden mukaisesti päättele - - jätä järkesi mietteet tutkiessasi näin syvällisiä asioita. - -

"Joka syö, toisin sanoen uskoo, sillä on jo nyt iankaikkinen elämä. Jos sinulla on iankaikkinen elämä, miksi olisit niin mieletön, että pyrkisit sitä ansaitsemaan!

"Ansaitseminenhan osoittaa, ettei minulla vielä iankaikkista elämää ole. Jos se näet minulla olisi, enhän sitä etsisi. Mutta niin kauan kuin joku etsii sitä, hän ei pidä Kristuksen lihaa sellaisena kuin se on, totisena ruokana, vaan kieltää kasteensa, häpäisee ja pilkkaa Kristusta ja evankeliumiaan. Hän on luopio ja sydämeltään pakana.

"Sen sijaan samalla hetkellä, jona alat uskoa, sinulla on iankaikkinen elämä. Sinun ei tarvitse sitä ansaita."
-Mannaa Jumalan lapsille

No niin, tämä oli sellaista asiaa, jota kannattaa miettiä enemmän kuin minun ajatuksiani, jotka kuitenkin ovat maallisia ja katoavia.

Katse on nostettava eteenpäin ja ylöspäin. Onhan meillä Puolustaja, Pyhä Henki ja Jeesus Kristus itse rukoilee omiensa puolesta.

Tähän turvaan on hyvä tänäkin iltana jäädä, arvoisa lukijani, sinun ja minun!

jk. Vanha ystäväni "Mikkelsson" lähetti minulle seuraavien sivujen linkit ja innolla niitä kuuntele. Hän kehotti jakamaan muillekin, joten ole hyvä!

Tässä nämä Lutherilaiset klassikot:

Gestrin:
http://www.anvianet.fi/senapketsup/oletkos_pyha.htm

Prätorius;

http://www.anvianet.fi/5kirkkopostilla/aarreaitta.htm

Luther;

http://www.anvianet.fi/senapketsup/jesaja_53.htm

Hedberg:

http://www.anvianet.fi/senapketsup4/fredrik.html