Kategoriat: Ajankohtaista

Aamukuva Huutoniemen tieltä eilisaamuna. "Vanhurskaan polku kirkastuu kirkastumistaan täyteen sydänpäivään asti."

Aamupakkasta, kaunis päivä.

Kylläpä meni jäseniin, kuten tavataan sanoa. Olin uimahallilla illalla kävelylenkin päätteeksi ja sen jälkeen tuli sangen raukea olo. Hikkakin tuli, voi ei!

Aikoinaan keskikoulussa sain kamalan hikan kesken tunnin. Pojat alkoivat matkia nikottelemistani ja minä kiekaisin välillä kuuluvasti voimatta asialle mitään.

Tepsivä konsti hikan/nikan loppumiseen on säikäyttäminen tai suututtaminen, mutta kuka täällä nyt meikäläistä säikäyttäisi, yksin elävää naisihmistä! Suututtajiakaan ei näy.

Äiti oli lapsena lopettanut hikan naapurin tytöltä sanomalla, että tämä on siskoineen varastanut heiltä kynän. Siitähän oli tullut sellainen tappelu, että leikeistä ei tullut pariin päivään mitään. "Mei oo teiltä mittään varastettu, eikä teillä oo etes mittään kyniä, senki valepukki!" Ja muuta saman tapaista oli tullut sanotuksi. Ei auttanut edes vetoaminen hikan loppumiseen.

Päivän järjestelin kirjaston varastossa cd-levyjä ja sain pienen osan tehdyksi. Asiakaskoneet puhdistin tapani mukaan ja muitakin hommia oli. Jalat väsyivät pitkästä seisomisesta sementtilattialla.

Luin jälleen yhden vaelluskirjan, pidin siitä kovasti. Kirjasessa on pariskunnan aforismimaisia ajatuksia siitä, mitä mietteitä vaellukset ovat heissä nostattaneet. Kirja on syvällisempi ja henkevämpi kuin Vekkelin ja Jäppisen juuri lukemani, vaikka kyllä minä siitäkin pidin.

"...viimeistään tämä vaellus opetti minulle sen,
että se "irti saaminen"
on kiinni vain minun kyvystäni
ottaa vastaan,
ei mistään muusta."
-s.30 kirjasta Linnunradan tiellä, pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan;
Heli ja Mikko voin Bruun

Ja toinen ajatus samasta kirjasta:
"Monen refugioissa vietetyn yön jälkeen päätämme haluta lämpimän kylvyn ja ylellisen vuoteen. Hotellin luksuksen keskellä:
miten tylsää, miten persoonatonta, miten irrallista.
Missä on kaikki yhteisyys, missä yhdessä kokeminen, yhdessä jakaminen? Elämä."
-s. 20

Jatkan ajatuksiani itsekseni. Jumala siunatkoon sinunkin mietteesi, arvoisa lukijani!

jk. Tyhmä hikka vaan jatkuu... Taidanpa juoda vettä, kun ei säikyttelijöitä/suututtajia näy eikä kuulu.