25.03.2014 - Kävelyä, kävelyä!

Kevätsäätä.

Ystäväni lainasi toistamiseen Hilja Aaltosen sanoittamia lauluja. Itselläni on toinen äänite, mutta tämä ensimmäinen koskettaa jostain syystä enemmän. Sitä kuuntelen kirjoittaessani.

Ari haluaa seurakuntaan mukaan! Niinpä aikomukseni on ottaa hänet pääsiäisenä messuun, jos Herra suo ja Jumala antaa. Mikaelin seurakunta kokoontuu Biblionin tiloissa, jotka ovat maan alla, sanan mukaisesti. Sinne ei ole hissiä.

Mutta sinne on menty ennenkin: pari miestä tulee invakuskille avuksi, niin eiköhän me alas päästä. Ja ylöskin on aina tultu.

Enemmän minua jännittää pitkästä aikaa mennä Arin kanssa jonnekin. Kesällä tulee pari vuotta siitä, kun en enää jaksanut ottaa Aria mukaani kirkkoon. Muuallahan emme juuri ole vuosiin käyneetkään. En ole ottanut Aria kotiinkaan moneen aikaan.

Sitä en epäile, ettenkö selviä ja pärjää ja etteikö Arikin jotenkin selviäisi. Enemmän jännitän ihmisten reaktioita. Kaikkoavatko kaikki ympäriltämme?

Sairaalassa liikkuessamme olen kuin kotonani Arin kanssa, kun siellä kaikki ovat sairaita. Tuntuu, että Arilla on lupa olla siellä. Mutta onko minun lupa ottaa häntä mukaan terveiden maailmaan säikyttelemään terveiden ihmisten mielenrauhaa?

Nytkin harva uskaltaa käydä Aria tapaamassa. Moni aikoo, hyvin harva uskaltautuu kohdata ihmistä, joka ei puhu eikä liiku, vaikka onkin tervejärkinen ja kykenee kommunikoimaan kyllä, jos sen taidon osaa hänen kanssaan.

Arastelen sitä, että tulemme torjutuksi. Jos Ari torjutaan, se koskee minuakin. Enää en kuitenkaan jaksa leikkiä helppoheikkiä, niin että toiset voivat kohdata meidät.

No, katsotaan onnistuuko kirkkoreissu ja jos, niin miten. Siihen asti on aikaa rukoilla. Jos Arin ei ole tarkoitus tulla mukaan, olen varma, että Jumala laittaa esteen, tavalla tai toisella. Niin Hän aina tekee. Kiitän esirukouksista, hyvä lukijani, tämän kirkkoreissun puolesta!

Eilen ja tänään olen kävellyt töihin, kolme kilometriä sivu. Tänään tulin sairaalan kautta, olin Arin luona jälleen. Ari oli vähän väsynyt, mutta jaksoi olla tuolissa reilut pari tuntia. Hänelle oli vaihdettu peg-letku tänään, joten en ihmettele väsymystä.

Hoidin Arin itse vuoteeseen, rukoilimme, laitoin Raamatun kuulumaan hänelle jälleen ja lähdin kotiin.

Käveleminen on minusta ihanaa, etenkin kun sää on näin hieno kuin tänään ja eilen. Allergiani on pysynyt hyvin aisoissa, voin hyvin ja siitä olen tietysti kiitollinen Jumalalle!

Pian pääsen saunaan, otan vuodevaatteet tuulettumasta.(Yritän pontevasti hoitaa kotia, siitä tällaiset tuulettelut!)

"Hädän päivät ovat astuinkiviä valon polulle.
Ne näyttävät olleen Jumalan tilaisuuksia
ja viisauden koulua ihmiselle."
-S.Chadwick kirjassa Virtoja erämaassa (Cowman)

Sinua siunata tahdon,
arvoisa lukijani!