21.03.2014 - Nautin viikonlopun vapaasta!

Aamulla vesisade, joka sulatti lunta. Päivällä aurinkoista ja keväistä!

Cowman rohkaisee uskomaan:
TAPAHTUKOON TEILLE USKONNE MUKAAN. -Matt 9:29

"- - eivät mitkään ajalliset olosuhteet voi estää Herran Sanan tapahtumista, jos sydämemme on kiinnitettynä Hänen ikuisesti muuttumattomaan Sanaansa eikä tämän alati muuttuvan maailman epävarmuuteen."
-Virtoja erämaassa

Työviikko meni todella nopeasti jälleen. Eilen pidin iltapäivän vapaata ja tapasin lapsuudenystäviäni. Menimme paikalliseen kasvisravintolaan syömään. Nautimme jokainen kovasti sen antimista! Maha tuli täyteen, mutta olo ei ollut kuitenkaan "öffö".

Aamulla satoi, joten menin autolla töihin. Iltapäivällä harmitti, kun sää olisi ollut sopiva pyöräilyyn. Tulin kaupan kautta ja tapasin naapuria siellä ja vaihdoimme kuulumisia.

Pyykit pyörivät sillä aikaa koneessa, kun kävin saunassa. Sydämen asiat katselin teeveestä ja sitten Liselotte-tyttönen tuli iltaa viettämään kanssani. Söimme herkkuja, teimme palapeliä ja lauloimme. LL piirteli ja lauleli ja minä katsoin Hakekaa kätilö -ohjelman kyynelehtien. Ilta vilahti vikkelästi, pian tytön vanhemmat tulivat hakemaan lapsensa kotiin.

Jumalan lapsena tunnen olevani etuoikeutettu, sillä Jumala itse on Isäni. Hän on ollut pyyntöni mukaan Isä myös lapsilleni, kun Ari on maannut sairaana vuosikymmenet. Kiitän Jumalaa nöyrästi ja ihmettelen,

MIKÄ ON IHMINEN,
ETTÄ SINÄ HÄNTÄ MUISTAT,
MIKÄ IHMISLAPSI,
ETTÄ SINÄ PIDÄT HÄNESTÄ HUOLEN

kuten Psalmistakin kummastelee. Eikä vielä ole käynyt ilmi, miten Jumala johdattaa eteenpäin. Ilolla ja levossa sitä odotan.

Inhimillisesti ajatellen on ihme, kun jonkun elämä muuttuu paremmaksi vaikkapa parantumisen johdosta. Mutta eikö se vasta olekin suuri ihme ja armo, jos jollakin ei mene ollenkaan "hyvin", mutta sittenkään hän ei luovu Jumalasta? Sellainen oli Job.

On melkeinpä koomista, että Job vaikersi ja toivoi, että kunpa hänen sanansa kirjoitettaisiin kallioon, niin että ihmiset voisivat lukea hänen ajatuksensa. Ei Job-parka ymmärtänyt, että juuri niin tapahtui! Pyhä Henki tiesi ja ilmoitti asian, että me käsittäisimme: Jumala totisesti kuulee rukoukset!

Ystävieni tulo eilen oli rukousvastaus sekin. Heidän piti tulla perjantaina, mutta jotenkin heidän tulonsa onnistui vain torstaiksi. Olin aikonut ottaa perjantaina vapaata. Juuri ennen heidän tuloaan selvisi, etten olisi mitenkään voinut olla perjantaina pois töistä, joten ajoitus oli täydellinen. Jumala näkee ja johdattaa. Joskus näemme sen, usein emme.

Olkoon viikonloppusi siunattu, hyvä lukijani!