19.03.2014 - Mihin aika livahtaa?

Lumisateinen päivä, välillä tosin aurinko paistoi.

Maanantaina olin iltapäivällä vanhainkodilla laulamassa. Hain Arin mukaan kuten tavallisesti. Sali oli täynnä porukkaa, kun menimme! Varmaan 30-40 ihmistä!

Tutuksi tullut omainen otti kuvan minusta laulamassa, laitan sen tänne, jahka hän lähettää sen minulle.

Lauloimme samoja lauluja kuin aina noissa hetkissä:
- Päivä vain ja hetki kerrallansa
- Kiitos sulle Jumalani
- Tule kanssani, Herra Jeesus
- Maa on niin kaunis
- Oi, muistatko vielä sen virren
- Maan korvessa
- Oi, katsohan lintua oksalla puun
ja muita vastaavia, ja siunatuksi lopuksi:
- Herraa hyvää kiittäkää!

Kyseinen kolmivarttinen oli taivashetki, en muuten osaa sitä kuvata. Laulujen välillä kerroin juttujani, sattuneita kommelluksia, uintireissuani viikonloppuna ja muuta sellaista.

Ari pärjäsi tosi hyvin, ei yskinyt ollenkaan. Hän rukoili puolestani, sen tunsin, sillä oli niin hyvä olla koko ajan. Ja minusta näytti, että kuulijatkin saivat taivashetkensä. Joukossa oli vanhoja tuttuja, entisiä naapureita ja tutuksi tulleita ihmisiä. Kiitän Jumalaa tästä mahdollisuudesta. Vielä toukokuussa menen laulamaan samaan paikkaan.

Maanantai-iltana seikkailin uuteen kyläpaikkaan, sukkapiiri kokoontui ensi kertaa. Tunsin naisista vain kutsujan ja erään toisen. Minut oli pyydetty kertomaan elämäntarinaani, kunhan olimme nauttineet makoisat kahvit.

Ettei päivä vain olisi jäänyt köykäiseksi, painelin pyykkitupaan vielä tultuani. Johan uni maistui, kun ensin sain sitä hännästä kiinni! Jahti tosin kesti jonkin aikaa.

Tiistain työpäivän jälkeen pidin vapaaillan. Kunhan sitä ennen kävin uimahallissa. 800 metriä uimista tarvittiin, että sain sairastaa kipeitä käsivarsia iltayöstä! Vanha koira tekee samaa tyhmyyttä näköjään uudelleen ja uudelleen. En sentään tarvinnut särkylääkettä, mutta läheltä liippasi.

Tänä aamuna kurvasin autolla töihin, sillä märän näköistä lunta alkoi tipahdella taivaalta, kun olin aikeissa lähteä pyörällä. Muutenkin sopi paremmin mennä autolla, sillä työpäivän jälkeen kokoontuivat Keskiäkäiset naiset Vaasan Seudun Yhdistyksessä. Meitä oli 7/8 koolla, aiheenamme oli läheisriippuvuus ja naisten asiat ylipäänsä.

Alkuviikossa on siis riittänyt vauhdinpoikasta.

Nuorímmaisemme kanssa olin yhteydessä, hän oli saanut kesäksi opintojaan vastaavan työpaikan. Kiitän siitä Jumalaa, kaikkien hyvien lahjojen antajaa.

Loppuviikko sujunee alkuviikon tahdissa: huomenna otan iltapäivän vapaata ja saan vieraikseni lapsuudenystäviäni. Perjantai-iltana puolestaan tulee Liselotte luokseni, että vanhemmat pääsevät menoihinsa.

ILMAN MINUA TE ETTE VOI MITÄÄN TEHDÄ, sanoo Jeesus. Miten totta se on!
HÄNESSÄ ME ELÄMME JA LIIKUMME.
HÄN MEISSÄ, KIRKKAUDEN TOIVO.

Jumala, joka antaa tulevaisuuden ja toivon, jo nyt, olkoon kanssasi, arvoisa lukijani!