07.02.2014 - Märkä kana vai pupuko pöksyissä?

Lauha sää, pilvistä, liukasta.

Luen elämästä Etelä-Ranskassa, Anneli Vainion kirjaa. Siinä on puutarha- ja linnankunnostustöiden ohella mukavia tarinoita ihmisistä ja heidän elämästään.

Kerran petankkipelin jälkeen suomalaiset ja ranskalaiset olivat innostuneet vertailemaan maittensa sanontoja. Kun suomalaisella on ruuvi löysällä, ranskalaisella on hämähäkki katossa. Märkä kana tarkoittaa samaa kuin meidän pupu pöksyissä -ilmaus.

Suomessa sioille voidaan tuhlata helmiä, gallialaiset puolestaan puhuvat hillon antamisesta sioille. Suomalainen sahaa toista silmään, ranskalainen pyörittää tätä jauhoissa!

Tuota petankkia ranskalaiset pelasivat jo vuonna 1977, kun olin interraililla siellä.

Eilinen ystävän vierailu jäi väliin hänen flunssansa takia, mutta toissailtana olin Tarden luona Amielin kanssa. Söimme herkkuja ja löhösimme. Rukoilimme myös, illan suola. Lisättäköön vielä neljä herkullista karjalanpiirakkaa, jotka hotkin suihini munavoita kyytipoikana, muun muassa.

Tänään panin toimeksi töistä tultuani. Veljeni lienee tulossa kylään huomenna, siitä sain lisäpontta työhön. Sain siivotuksi huushollin loppuun.

Toin pari isoa, paksua avopahvilaatikkoa pyörän selässä kotiin. Niistä tuli hyviä säilytyslaatikoita auton perään. Eivät kananmunat pyöri pitkin peräkonttia kaupasta tullessa.

Leivoin isoja sämpylöitä hampurilaisia varten. Otin jauhelihaa sulamaan. Kaakun pyöräytin. Laitoin siihen brandyä tai mitä lie vettä väkevämpää, että siihen tulisi hieno maku. Epäilen kuitenkin, että kyseessä oli kuohuviini: kakku pulputti varttitunnin taikinaa uuniin!

Tuikkasin uunipellin jossain vaiheessa kakkuritilän alle ja taikinasta tuli kunnon kakku vielä peltillekin. Söin ekstrakakun samalla, kun katsoin Hakekaa kätilö -ohjelmaa. Oli itkettävän koskettavia kohtaloita. Saatoin samaistua äitien tunteisiin, kun he synnyttivät ja rakastivat vauvojaan.

Saunassa kipaisin avojaloin. Tai kävin vain suihkussa, en ennättänyt saunaan, mutta en niin kovin välittänytkään.

Hyvä mieli, kun koti siivottu ja vapaa viikonloppu edessä. Monenlaista on tiedossa, mutta niistä sitten, kun asiat tapahtuvat.

Cowman varoittelee meitä päivän tekstissä murehtimasta väärissä kohden. On vain kaksi asiaa hänen mukaansa, joista syistä on tarpeen murehtia:
- ellemme ole parannuksessa vielä kääntyneet Jumalan puoleen
- jos olemme kääntyneet, mutta elämme synnissä.

Synnissä eläminen on sitä, että ihminen tietää tekevänsä väärin, mutta jatkaa vain sen tekemistä eikä välitä omantunnon syytöksistä. No, ne loppuvat kokonaan, jos ihminen ei tottele Jumalaa. Sitten hätä tuleekin! Jos Jumala on hiljaa, vaikka hänellä on aihetta puhua, silloin hän vasta vihainen onkin.

Sitä emme voi välttää, että lankeilemme syntiin, sillä synti asuu meissä jokaisessa. Mutta niin usein kuin me kadumme ja käännymme Jumalan puoleen, hän antaa anteeksi. Emme voi kuitenkaan tehdä syntiä ajatellen, että sen saa kuitenkin anteeksi. Se on synnissä elämistä, vaarallista leikkiä.

Sain Aurinkoiselta villalankaa, joka on vyyhteinä. Aloitin toiveikkaan lankojen kerimisen, laitoin vyyhdin ja toisenkin emännänjakkaran jalkoihin. Sain kerittyä pari pientä sutturaa ennen kuin lanka meni lopulliseti solmuun. Odotan, että saan jonkun lankaenkelin avukseni vyyhtiä pitämään. Jospa touhusta sitten tulisi totta.

Jouduin siirtämään lankajakkaran nurkkaan piiloon silmistä. Kyllä siitä vielä hyvä tulee, mutta yksin moni työ on hankalaa. Kaksi on niin paljon enemmän kuin yksi, monessa asiassa. Huokaus!

Rentouttavaa viikonloppua, arvoisa lukijani, sinulle!

jk. Kiitos rohkaisevista viesteistä ja sähköposteista sekä vieraskirjan kommenteista. Ne ilahduttavat ja vahvistavat minua: työni ei ole turha Herrassa!