09.02.2014 - Lepopäivä

Pari lämpöastetta, sohjoa ja jäätikköäkin kävelyteillä. Aurinkoa ei näy ainakaan aamupäivällä.

Menin myöhään nukkumaan, vastaavasti heräsin varhain. Lähdin lenkille puoli yhdeksän maissa ja luulin jättäneeni valot keittiöön, mutta syynä olikin kirkkaus, joka tuli ulkoa. Kevät tulee, ihanaa!

Suomen pitkä kevät on siunattu asia. Koko ajan voimme olla varmoja uuden vuoden alkaessa, että päivä senkun pitenee juhannukseen asti! Vaikka on pilvistä ja synkkiä päiviä, niin valon määrä lisääntyy, eivätkä sitä myrskyt voi estää, korkeintaan edistää.

Kirjoitin viimeksi siitä Raamatun ajatuksesta, että silloin vasta Jumala vihastuu, kun hän ei ollenkaan vihastu vaan vaikenee.

Jumala voi vaieta toisestakin syystä. Cowman valottaa asiaa tämän päivän tekstissään. Hän kertoo unesta, jossa kolme henkilöä rukoilee polvillaan. Jeesus lähestyy heitä ja kumartuu hellästi ensimmäisen rukoilijan puoleen ja oikein säteilee rakkauttaan tuohon ihmiseen.

Toistakin rukoilijaa Jeesus katsoo hyväksyvästi ja laskee kätensä tämän pään päälle.

Mutta kolmas poloinen ei saa juuri silmäystäkään Jeesukselta! Mitä ihmettä Jeesus tarkoittaa?

"Oi, lapseni, miten väärin oletkaan minua tulkinnut. Ensimmäinen rukoilija tarvitsee kaiken hellyyteni ja huolenpitoni pysyäkseen kaidalla tiellä. - - Toisella on vahvempi usko ja syvempi rakkaus - - hän luottaa aina minuun.

"Tuo kolmas - - olen valmistamassa häntä korkeimpaan ja pyhimpään palvelustehtävään. - - hän ei ole riippuvainen sanoistani, katseestani tai ulkoinaisista hyväksymisen osoituksistani. Hän ei pahastu eikä masennu minkäänlaisissa olosuhteissa, joihin sallin hänen joutuvan. Hän luottaa minuun silloinkin, kun järki ja ymmärrys ja ihmissydämen luonnolliset vaistot tekisivät tenän. - - Hän tietää, että vaikkei hän nyt käsittelyäni ymmärrä, hän tulee ymmärtämään sen myöhemmin.

"Vaikenen rakkaudesta, sillä se on liian syvä sanoin ilmaistavaksi ja ihmissydämen ymmärrettäväksi. Vaikenen teidän tähtenne, että te voisitte oppia rakastamaan minua ja luottamaan minuun Pyhän Hengen lahjoittamalla, välittömällä vastarakkaudella, ilman minkäänlaisia ulkonaisia vaikutteita."
-Virtoja erämaassa

Cowmanin tekstit eivät ole vesivelliä, ne ravitsevat heikkoa ja tarvitsevaa ihmistä, jolle ei riitä tämän maailman kaivojen vesi.

Löysin hyvän patonginohjeen romaanista, tein sitä eilen ja aion tehdä jatkossakin. Kehittelen siihen vaan vähän erilaista makua, valkosipulia tai jotain.

Veli kävi vaimoineen, myös Petri tuli hampurilaista syömään, kun pääsi koulusta. Tänä keväänä Petri saanee päätökseen insinööriopinnot, joiden kanssa hän on otellut jo neljä vuotta joka viikonloppu. Raskas rupeama. Sitten on vielä opettajaopinnot niin hän on täysin pätevä kouluttamaan Aikuiskoulutuskeskuksessa, kuten hän jo tekeekin opiskelun ohessa.

Ja kesällä on Petrin ja Susannan häät!

Illalla sain Liselotte-tytön luokseni siksi aikaa, kun vanhemmilla oli menoa. Teimme kaksi isoa palapeliä, lauloimme ja tanssimme Händelin vesimusiikin sävelten tahdissa. Ilta kului rattoisasti, vaikka olinkin aika väsynyt.

Mutta niin väsynyt en ollut, ettenkö olisi jaksanut valvoa yhteen asti ja lukea Valtosen romaanin aastö ööhön.

Aamun lenkki oli antoisa: löysin tölkkejä ja pulloja sekä kuulakärkikynän ja vähän paremman täytekynän; toimivia molemmat. Joku oli unohtanut kaljapullon hankeen jäähtymään, kannoin sen hihassani kotiin (käsivarsi jäässä), teen siitä seuraavan sämpylätaikinan. Kadulta voi todellakin löytää melkein mitä hyvänsä!

Tänä aamuna Psalmeista osui silmiini jae, jolla rohkaisen myös sinua, arvoisa lukijani, ja toivotan siunattua pyhäpäivää:

"Herra Sebaot,
autuas se ihminen,
joka luottaa sinuun!"
-Ps 84:13