06.02.2014 - Terhin päivänä!

Pikkupakkasta, liukas pyöräkeli.

Voimani ovat rajalliset. Teen seitsemän tunnin työpäiviä, jaksan ne aika hyvin. Mutta kun työkuvioissa tulee jotain epäselvyyttä, yöuneni alkavat reistailla.

Kun joku käyttäytyy välinpitämättömästi minua kohtaan, olen itku kurkussa. Jos minulla ei ole selkeää paikkaa tai tehtävää, voin huonosti.

Aina tämän tästä uumoilen vieläkin, että menisin joskus päiväkotiin töihin takaisin. Mutta en mene. Ei minusta ole siihen, se on tosiasia. En kestä painetta, stressinsietokykyni on heikko. En siedä meteliä, tarvitsen hiljaisuutta.

Hiljaisuudessa on voimaa, siitä hartauskirjojen tekstitkin paljon puhuvat. Kun alkaa kuunnella itseään ja kävelee hitaammin, alkaa kuulla paremmin ja ymmärtää enemmän. Enää ei suostukaan siihen, mihin vauhdissa on helppo hypätä mukaan.

Tänään ryhdistäydyin ja aloin siivota kotia. En tietenkään kaikkia huoneita kerralla, mutta eteisen maton heitin ulos, vessan maton pesin ja näiden huoneiden lattiat pyyhin.

Eilen pyyhin vähän olohuoneenkin lattiaa, tilanne vaati sen. Kaadoin yli litran kukankasteluvettä tuolille ja lattialle. Pakkohan ne vedet oli kuivata.

Nyt kysyn vain miksi, oi, miksi? Miksi ihmeessä juuri eilen laitoin kallisarvoista kukkaravinnetta kastelukannuun, kun en ole koko talvena laittanut! Ja sinne meni kuin kankkulankaivoon ravinteet tuolin kangaspäälliseen ja vaatteilleni! Sukatkin sain vääntää ja melkein vilustuin, kun en suostunut heti vaihtamaan märkiä vaatteitani kuiviin.

Osa olohuoneen lattiastakin on siis pesty, ravinteiden kera.

Ehkä huomenna jatkan urakointia. Monta viikonloppua on mennyt reissatessa, en ole ehtinyt enkä jaksanut siivota, mutta ehkä teen sen tulevina päivinä.

Tämän illan olen katsonut Kahden kerroksen väkeä -videoita ja virkannut tölkin nipsuista rintarosseja. Väsyttää ja on surullinen mieli.

"Kun minulla on sydämessäni paljon murheita,
niin sinä, Herra, lohdutat minua."
- Ja vaikka ei olisikaan murheita, Herra lohduttaa sittenkin, sillä pimeys, väsymys ja omat ajatukset uuvuttavat. Tarvitsen rohkaisua.

Menen siis lukemaan Raamattua. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!