07.11.2013 - Oi, Kaanaanmaa!

Aamu on yhtä valoisa kuin ilmatila säkissä. Marraskuun pimeys, kun ei ole lunta!

Ilokseni viime pyhänä veisattiin otsikon laulu. Luterilaisessa virsikirjassa, josta veisataan yksi virsi Luther-säätiön messussa, se oli viimeisenä, ylösnousemusvirtenä. Virret on numeroitu jatkoksi virsikirjamme virsille ja monet niistä ovat todella kauniita.

Kyseisen Oi Kaanaanmaa -virren tunnistavat sekä helluntailaiset että lestadiolaiset, se on suomalainen hengellinen laulu. Äitini on usein sanonut, että siinä vasta kaunis virsi. Itse asiassa haluan, että se veisattaisiin minun hautajaisissani, ellei Jeesus palaa ennen kuolemaani. Tämä vaan lapsille tiedoksi.

Tarkoitukseni oli aloittaa hyvin virkeästi, mutta hautajaisiin päädyin jo toisessa kappaleessa! Raamatussa kyllä sanotaan, että on parempi olla siellä, missä surraan kuin siellä, missä ei. Joten iloksihan tämä muuttui kuitenkin, kun tarkemmin ajattelen.

Eräs veljeni kaveri, aiheesta riippumatta, oli koulussa aina piirtänyt hautausmaan, joko poikki- halki- tai muun leikkauksen siitä. Ehkä se oli hänellä alitajuista tietoisuutta sydänviasta, johon hän kuoli kesken miehuusikänsä.

Rukoilen, etten koskaan loppuelämäni aikana unohda, miten ihana on herätä ilman uupumusta. Se on silkkaa iloa, vaikka olisin väsynyt kellon soidessa! Haluan kiittää Jumalaa sydämestäni.

Eilen sain jälleen todistuksen, että Jumala puhuu sanansa kautta aina kuhunkin tilanteeseen. Luin Raamattuani kohdasta, johon olin lisännyt tekstin: "Paranna minut Jumala!", vuosi sitten. Tekstin olin viivannut.

Nyt en kerrassaan ymmärtänyt, miten olin käsittänyt tuon tekstin niin, että se olisi jotenkin viitannut paranemiseen päinkään! Mutta kun olen lukenut sen silloin, Jumala on puhunut Sanan kautta ja vaikuttanut tuon rukouksen. Johon hän myös vastasi kesän lopulla!

Kun Raamatun sana avautuu, se antaa ymmärryksen. Toisella kertaa sama kohta voi puhua ihan toisella tavalla. Se on Pyhän Hengen työtä ja ilman sitä Raamattu ei avaudu ollenkaan.

Aikoinaan vilkaistessani Raamattua luin pelkkää tuomiota. En ollut uskossa, ja sen takia Jumala puhui, että ellen käänny hänen puoleensa, joudun kadotukseen. Enkä minä voinut kääntyä ennen kuin Jumala kutsui Pyhän Hengen kautta.

Se on jokaiselle mahdollista, joka huutaa sydämessään Jumalan puoleen. Sen huutamisenkin Jumala vaikuttaa, se ei ole meidän jumalisuuttamme."Jumala tautia lisätköön" on parasta, mitä meille voi tapahtua, että etsisimme Jumalan kasvoja, olimmepa jo uskossa tai emme.

Nyt on riennettävä puhdistamaan näyttöpäätteitä, kirjastoautolle sekä muihin töihin.

Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!