Kategoriat: Ajankohtaista

Taas kääntyi pöytä toisin päin ja verhot vaihtuivat ikkunassa.

Huippuvinkki jalkavaivasta kärsiville. Olin jo menossa Askel-klinille, sillä kävelemiseni alkoi olla tuskallista vaivaisenluun pakotuksen vuoksi. Sitä on jatkunut vuosia, nyt enenevässä määrin, kun olen kävellyt enemmän.

Hierojani kehotti jumppaamaan jalkapöydän lihaksia, jotka ovat veltostuneet ajan kuluessa.

Niinpä aloin haritella varpaitani, pyörittää puista jalkahierojaa jalkaterien alla, kipristellä jalkojani kaiken kaikkiaan. Tänään kävellessäni pari kilometriä kipua ei tuntunut oikeastaan ollenkaan! Liekö mahdollista, että jalkateräjumppa on noin tehokasta? Olen mykistynyt. Kuitenkin vasta pari päivää sitten sain jumppaohjeita.

Verenluovutuksessa oli väkeä kuin Vilkkilässä kissoja. Pyöräilin sieltä ystäväkotiin viettämään mukavaa iltaa parin ystävän kanssa. Kahdeksan jälkeen tulin kotiin, olin ihan naatti pitkän päivän jälkeen, niin hauska kuin ilta olikin.

Kahvinjuonti kostautui. Valvoin kolmeen ja sen takia nukuin yhdeksään asti.

Vaihdoin verhoja, mutta ikkunanpesuun en ryhtynyt. Vain yhden ikkunanvälin imuroin, sillä iso kärpänen oli lyyhistynyt lasien väliin enkä halunnut jättää ruumiita virumaan talveksi verhojen taakse.

Työni takia olen katsonut yhden Miss Marplen ja lukenut yhden Mauri Sariolan dekkarin. Varmaan edellisen kappaleen ruumisjuttuni ovat saaneet vaikutteita kyseisistä tarinoista. En ole varma, haluanko katsoa tai lukea enempää. Hauskempaakin lukemista ja katsomista riittää.

Suosittelen huippukirjaa. Lisa Genova, neurotieteiden tohtori, on kirjoittanut kirjan alzheimeriin sairastuvasta 50-vuotiaasta lääkäristä. Sen luen seuraavaksi, mutta käsiini osui ensin hänen uudempi kirjansa, jossa 37-vuotias perheenäiti ja yritysjohtaja joutuu tiukkaan paikkaan, mutta saa eri lailla rikkaan elämän sen jälkeen, kun hänen toinen aivopuoliskonsa tuhoutuu kolarissa.

"Olen alkanut miettiä. Mitä muuta on olemassa? Ehkä menestys voi olla jotain muuta, ja ehkä sinne pääsee jotain toistakin tietä. Ehkä minulle on olemassa eri tie, jonka nopeusrajoitus on kohtuullisempi." s. 293 kirjasta Puolinainen.

Nainen oli nauttinyt vauhdista, kiireestä ja selviytymisestä, mutta pysäytyksen jälkeen hän huomasi, että on muutakin elämää.

Kirja on sikälikin ihana, että se on kaunis rakkauskertomus puolisoiden välillä. Myös mies kasvaa vaimonsa sairauden mukana ja lasten elämä muuttuu. Suhde etäiseen äitiin tulee kuntoon.

Itkin kirjan loppusivuja lukiessani. Kaunis, viisas teos, jota lämpimästi kehotan lukemaan.

Kirjailija sanoo, että oikeanpuoleinen aivoinfarkti, verenvuoto tai traumaattinen aivovamma voi aiheuttaa ns. vasemmanpuoleisen neglectin, jolloin ihminen ei kykene tietämään, että hänellä on vasen puoli olemassa! Kirja kuvaa naisen elämää tuossa tilanteessa hyvin mielenkiintoisella tavalla ja mitä rajoituksia se asettaa.

Kirja on myös humoristinen ja valoisa, sen takia sitä on helppo lukea. Huippukirja!

Fysioterapeutti kertoi, että sotaveteraaneilla on vammoja, joiden takia he eivät kykenisi vastaaviin tilanteisiin, joihin he sodassa joutuivat.

Luin illalla juuri kirjaa sodan aikaisista tapahtumista. Eräs sodan käynyt mies ei kyennyt sodan jälkeen teurastamaan sikaa vaan alkoi itkeä.

Sodassa tappaminen ei ollut vihanpurkausta, se oli pakkotilanne isänmaan puolesta. Miehille se oli liian kovaa aikaa, kuten se oli suurelle osalle sodan aikana eläneille. Se jätti syviä traumoja ja pelkoja, joita monet eivät ole kyenneet purkamaan koskaan.

Itsekin olen tietyssä stressitilanteessa kuin Pokka pitää -sarjan Elisabeth, jonka kahvi aina kaatuu syliin, kun Hyacint on paikalla. Itseluottamus menee täysin. Pyrin välttämään kyseistä tilannetta, nyt kun se on minulle selvinnyt.

Olenpa iloinen, kun sain imuroitua ja kodin viikonloppukuntoon. Kävin kävelemässä ruuan päälle ja olen kutonut sukkaa ja katsonut teeveetä. Kohta menen saunaan.

Olen myynyt muutaman pussukan työkavereille ja lähetin rahat kätevästi Romanian lasten hyväksi:
Laitoin tekstiviestin numeroon
16588 ja viestiksi 20E LAPSET (toinen vaihtoehto on 10E LAPSET).
Vastaukseksi tuli:
"Kiitos lahjoituksestasi.
Kaiken, minkä olette tehnyt
yhdelle näistä vähimmistä,
sen olet tehnyt Jeesukselle."
-Lopussa on keräysluvan numero.

Siunattua saunailtaa, arvoisa lukijani!

Stiinan virkkaama suloinen rannekoru sekä viiden vuoden päiväkirjani. Paikassa, jossa ihminen on yleensä yksin.