20.09.2012 - Viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi!

Lähes poutainen päivä, vain vähän sadetta. Otsikko Job 28:18

Ampiaisparvi oli kai pesiytynyt päänuppiini yön aikana, sillä sitä jomotti siihen malliin aamulla. Menin uittamaan itseni meressä ja se onneksi auttoi.

Melkein yhtä paljon kuin molskiminen meressä, 12 asteisessa vedessä, auttoi keskustelu pukuhuoneessa yhtä aikaa olleen rouvan kanssa. Rohkaisimme toisiamme omissa elämäntilanteissamme. Avannolla käy vain fiksuja ihmisiä, tervetuloa/menoa mukaan!

Flunssa joutuu perääntymään, vaikka ei vielä olekaan kokonaan poissa. Mitä armoa onkaan olla terve, siitä emme voi olla kyllin kiitollisia! Menin autolla uimapaikalle ja ajattelin, miten tervehdyttävää onkaan syksyinen sää, jos voi pyöräillä tai kävellä ulkona tuulessa, jopa sateessa. Jos on sairas, ei voi sitä tehdä.

Iltapäivällä olin Tabita-piirissä, rukoilimme ja koimme sisarusyhteyttä. Leppoisa yhdessäolo, ilman vaatimuksia, käsitöiden parissa on hoitavaa. Marli opetti tekemään vaahteranlehdistä ruusuja. Esittelin punapaitulini naisille.

Soitin Arille, kun veljensä oli siellä. Sanoin tulevani huomenna käymään Arin luona, jos Herra suo ja olen kunnossa. Ari tuntui voivan hyvin, kiitos siitä Jumalalle.

Tänään nousi lukemistani teksteistä esiin muun muassa Psalmin 50 eräs jae:
"Joka pitää huolen vaelluksestaan, se saa nähdä pelastuksen, jonka Jumala antaa." Eli meidän tehtävämme on pitää huoli vaelluksestamme, kukaan ei tee sitä puolestamme.

Kuuntelin kutoessani Raamattua kasetilta. Mietin usein, että Raamatun sanaa jaksan lukea ja kuunnella, mutta edes hengellisiä puheita, opetuksia tai muita ohjelmia en jaksa. Niitä kuunnellessa pitää pinnistellä, mutta Raamattu hoitaa Sanallaan. Ihmeellistä se on, armoa!

Painelen levähtämään, olen väsynyt, kuten hyvä onkin tähän aikaan päivästä, jolloin kello on pian 23. Herra hoitakoon ja siunatkoon sinua, arvoisa lukijani!