22.09.2012 - Viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa!

Sadepäivä. Otsikko Ps 52:10:stä.

Nukuin huonosti, mutta päivä on ollut aivan mukava. Heräsin nokka tukossa kolmelta yöllä ja oitis tein valkosipulitupot korviini. Niin aukesi sieraimet!

Veljeni Ade tuli Merensä kanssa kylään. Kiillotin pöytävehkeet juuri lukemani oppikirjan neuvojen mukaan. Kostutin keittiöpyyhkeen nurkkaa ja ripautin soodaa pyyhkeelle. Sillä hinkkasin lasit ja aterimet ensin ja kuivalla liinalla kiillotin. Pistin opit käytäntöön välittömästi. Oivallisiakaan neuvoja ei muista, jos niitä ei ole käytännössä kokeillut.

Paistoin kilon kirjolohen paistinpannussa kannen alla. Suolasin sen illalla, aamulla pyyhin sanomalehdellä nesteet ja ylimääräiset suolat pois. Hujautin tilliä ja sitruunapippuria kalan sisälle ja päälle ja paistoin oliiviöljyssä.

Kun nestettä alkoi kertyä pannulle, kaadoin sitä pois, ettei kala ala uida ja vetelöidy. Yhden kokonaisen sipulin laitoin kalan kaveriksi paistumaan, kuorineen päivineen.

Ohessa keitin basmati-riisiä, Reilun kaupan luomu-sellaista. Basmati on kuulemma hindin kieltä ja tarkoittaa hyvää tuoksua. Tuoksusta en tiedä, mutta maukasta siitä tuli. Jäi sen verran, että syön sitä vielä huomisenkin.

Kävimme vieraideni kanssa Terhin ja Tatun kotona Karhulassa. Siellä ryystimme maukkaat kahvit mansikkapiirakan kera. Terhin kokeilu tuo kakku, onnistunut sellainen.

Jälleen olin ajatellut sairaalassa käyntiä, mutta taas oloni oli niin paljon kehno, räkäinen ja väsynyt, että tulin kotiin huilaamaan.

Bongasin eläinkuljetuslaatikon roskiksen luona. Pistin sen talteen, sillä Mutkahäntä tarvitsee sitä; soitin ja kysyin Petriltä.

Tiskasin, keitin kahvia. Kuuntelin Bachin musiikkia, aloin väsätä vaahteranlehdistä ruusuja. Kun lehdet loppuivat, kävin keräämässä lisää korillisen. Ne ovat värikkäitä, kauniita! Suihkutin valmiit ruusut ulkona kiiltävällä värittömällä lakalla, (nelisen euroa Minimanissa). Värin pitäisi kestää lakkauksen jälkeen. Tosin sää on kostea ja viileä, ja minun on kuivatettava kukkia kuistilla aluksi hajun takia. Parempi olisi varmaan, jos ne saisivat olla lämpimässä kuivumassa.

Luin Joosefin veljistä aamulla. Kun he kohtasivat Joosefin ja tämän kautta vakoilijasyytöksiä ja muita vastoinkäymisiä, veljet eivät syyttäneet tuota suurta herraa. Heistä kerrotaan sen sijaan, että he "järkyttyivät, katsoivat vavisten toisiaan ja sanoivat:
`Mitä Jumala onkaan tehnyt meille?`" 1 Ms 42:24.

Jumala oli ottanut heidät kiinni. He tunsivat sydämessään olevansa syyllisiä, ja heidän tuntonsa syytti heitä. Jumala teki työtä heissä. Niin Hän tekee meissäkin ja Hän lupaa, ettei jätä työtään kesken. Sitä minä rukoilen, sillä olen jotenkin ulapalla itseni kanssa.

Daavid puolestaan sanoo kauniisti Psalmissa 52:
"Olen kuin viheriöivä öljypuu Jumalan huoneessa, turvaan Jumalan armoon aina ja ikuisesti."

Jos perustaisin kahvilan tai jonkun muun putiikin, voisin laittaa sen nimeksi Viheriöivä Öljypuu! Eikö olisi suloinen nimi? Ja vielä ihanampaa on ajatella, että Jeesuksessa mekin saamme olla viheriöiviä öljypuita. Emme itsemme tähden, vaan Jeesuksen ansion tähden. Armoa se on.

Menen jatkamaan musiikin kuuntelua ja tekemään ehkä vielä muutaman ruusun.

Jumala siunatkoon sinun iltasi ja viikonloppusi, arvoisa lukijani!