19.09.2012 - Kaikessa saattakaa pyyntönne - - Jumalan tietoon!

Vesisadetta ja poutaa.

Jälleen pikkuläppärillä urheilemassa: mahtaako nyt teksti päästä esille vai onnistunko tuhoamaan sitä mukaa kuin kirjoitan!

Pieni askel flunssasta pääsemisen suuntaan, mutta en uskaltanut lähteä allasjumppaan kuitenkaan. Yskittää joka käänteessä ja kurkussa on jotain ylimääräistä.

Vaihdoin kirjastossa pinon toisiin kirjoihin, joista jo pari totesin lukukelvottomiksi. Toinen oli liian tyhmä, toinen liian lapsellinen.

Terapeutti sai pelkällä läsnäolollaan hersyteltyä minut itkemään kuin minkäkin vauvan. Yksin en kykene itkemään, mutta kun käydään syntyjen syvien kimppuun yhdessä toisen kanssa, niin johan kraana aukeaa.

Sain pari tehtävää. Toinen on se, että voin anoa vapautusta joistakin asioista; sanoa ihan ääneen, että en ole velvollinen tuota tai tuota asiaa tekemään tai siitä vastuuta kantamaan. Toinen on se, että yritän tehdä niitä asioita, jotka tuntuvat hyvältä ja välttää kuormittavia asioita.

Oli hyvä tapaaminen, ensi viikolla uudestaan. Nyt on kyse minusta, minun toipumisestani. Näen itseni avannon reunalla mahallani. Pakko pakittaa, etten rojahda veteen. Ja koska tahdon elää, peräännyn ja rukoilen, etten tee äkkirynnistyksiä suoraan veteen, kun hätäännyn milloin mistäkin. Herra minua johtakoon ja Hän johtaa.

Herra on uskollinen, ja hän on pitänyt Arista huolen. Toivon pääseväni loppuviikolla käymään hänen luonaan.

Yksin asuvalla pyykkiä tulee liian vähän! Ja koska sitä tulee vähän, kestää ikuisuuden, ennen kuin vaaleaa tai tummaa pyykkiä kertyy riittävästi pyykinpesua ajatellen.

Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Mäiskäisin tänäkin iltana koko satsin kerralla koneeseen, esipesukin vielä, kuusikymppiä silmään - ja puhdasta tuli! Nähdäkseni värit olivat pitäneet kutinsa, eikä mitään vauvankokoisia paitoja tai housuja näkynyt pyykin seassa.

Nuorena tyttönä laitoin keltaisen, hienon villatakkini pyykkikoneeseen. Lopputuloksesta päätellen liian kuumalle pesuohjelmalle. Koneesta kiskoin esiin metrin leveän, 30 senttiä pitkän villapaidan, enkä minä onneksi ole sentään sen kokoinen! Emme voineet muuta kuin nauraa vahingolle.

Tänä aamuna Herra rohkaisi minua Joosefin elämän kautta, sillä Raamatussa kerrotaan: "Herra oli Joosefin kanssa, niin että hän menestyi kaikessa... isäntä näki, että Herra oli hänen kanssaan." 1 Ms 39. luvusta.

Minä uskon, että Herra on paitsi Arin vuoteen vierellä jatkuvasti, myös minun kanssani. Hän johdattaa ja rohkaisee. Tänäänkin hän sulki edestäni yhden oven; liki, ettei nenäni jäänyt oven väliin. Samassa hetkessä tunsin iloa, sillä ymmärsin, että näin se Herra vaan pistää säpin ovelle, kun minä yritän väärään osoitteeseen.

Näillä eväillä yöpuulle. Herra olkoon sinun kanssasi, arvoisa, tärkeä lukijani!