09.09.2012 - ...minä asetan kaareni pilviin. Se on oleva liiton merkkinä minun ja maani välillä!

Aurinkoinen syysaamu.

Eilen saavuin viikon jälkeen kotiin ja se tuntui mukavalta. Huitaisin matkalaukun tyhjäksi pikaisesti. Purkamaton matkalaukku on ärsyttävä näky, joten halusin päästä siitä eroon heti.

Rakastettava naapuri laittoi jo matkalla ollessani viestin, että kaalilaatikko odottaa, hae kun tulet kotiin! Enkelin töitä tuollaiset teot, Jumalan käden ojennuksia, rakkauden tekoja.

Jotta kotiuduin, minun oli käytävä raivaamassa tallin vierestä huonoksi menneet kukkaset kompostiin, vaikka yksi naapureistani olikin niitä hyvin hoidellut ja kastellut. Kaalilaatikko oli maukasta, samalla toin hoidossa olleen kiinanruusuni takaisin kotiin.

Hain kaupasta litran jäätelöä ja nautin kynttilän tuikkeesta ja romaanista omassa Kyyhkytuvassani. Nukkumaan pääsin jo puolilta öin, mikä oli ihana juttu, sillä edellisenä yönä valvoin kolmeen.

Heräsin ennen seitsemää, mutta vakuutin itselleni, että minun ei tarvitse vielä nousta, vaan saan nukkua itseni virkeäksi. Heräsin puoli yhdeltätoista, mikä on ennätyksellistä!

Näin unta ystävästäni Tiinasta ja päätin soittaa hänelle tänään pitkästä aikaa. Yllätyin kovasti, kun häneltä oli tullut varhain aamulla viesti, että hän tulee aamupalalle luokseni huomenissa. Johdatuksen makua!

Kävin kotimatkalla eilen uimassa vakiopaikassani Mansonniemessä. Se on noin 70km Tampereelta Vaasaan päin, eli noin 175km Vaasasta. En tiedä, onko vesistö joki vai järvi, vai mikä lienee, mutta vesi ei ollut niin kylmää, kuin odotin viikon uimattomuuden jälkeen. Virkistävää sen sijaan! Juuri silloin ei edes satanut, vaan aurinko paistoi, vaikka koko matkan taivas valutti vettä enemmän tai vähemmän.

Terhi oli Arin luona eilen, ja Arin veli sekä sisko edellisinä päivinä. Itse menen tiistaina, kun pidän lauluhetken vanhuksille juhlasalissa. Se on onneksi viimein käytössä, siis juhlasali, eikä tarvitse ravata kauas monen hissin ja lukitun oven taakse. Soittamiseni on kyllä vähän ruosteessa, mutta jospa saisin jotain rämpytetyksi ja äänikin kulkisi.

Viideltä menen Luther-säätiön messuun. Muutakin ohjelmaa päivä sisältää, mutta olen kiitollinen, että sain yöni hyvin levätyksi.

Olen kiitollinen siitäkin, että Jumala on siunannut lasteni perheitä ja koteja. Paljon, paljon on aihetta lapsella kiittää!

Herra kanssasi tänään ja joka päivä, arvoisa lukijani!