06.09.2012 - Sula hyvyys ja laupeus seuraavat!

Tuulinen, syksyinen sää. Aurinkoa, sadepisaroita!

Osoitin erinomaista fiksuutta juuri äsken, kun laitoin kuvia koneelle. Poistin samalla kaikki syyskuussa laittamani kuvat! Onneksi olen vielä täällä Saran luona, niin että voin ottaa kuvia hänestä, mutta muun muassa aamulla aidan takaa napsimani kuvat ovat mennyttä kamaa.

Toissa yönä nukuin huonosti ja eilen Sara ei ottanut päiväunia ollenkaan, joten en jaksanut kirjoittaa.

Muskari olisi ollut tänä aamuna yhdeksän jälkeen, mutta en halunnut herättää Saraa, sillä minusta on niin ihana nähdä, kun hän herää hitaasti ja aurinkoisena ja alkaa liverrellä omia juttujaan. Niin tänäänkin.

Sitä paitsi Sara pukee ja riisuu itse, joten siihen kuluu aikaa. Minusta on tärkeää, että hän saa rauhassa touhuta enkä minä mummon ominaisuudessa luo hänelle paineita minkäänlaisista kiireistä tai pakkotekemisistä. Päivärutiinit toistuvat samanlaisina ja se luo turvallisuutta.

Minulle tekee oikein hyvää olla pois kotoa ihan toisenlaisessa ympäristössä. Mutta mielelläni menen kotiin ylihuomenna, ei sen puoleen.

Puistossa tapahtui tänään eräs ikävältä kalskahtava juttu, minusta täysin riippumaton. Kaksi isää sattui hiekkalaatikolla yhtää aikaa kanssani. He alkoivat jutella keskenään, ensi kertaa ilmeisesti. Toinen sivusi toisen kokemaa onnettomuutta, antoi hyvää palautetta tämän pärjäämisestä, vaikka onkin kokenut kovia.

Onnettomuudessa ollut loukkaantui, ja toinen oli siitä hyvin pahoillaan.

Jäin miettimään asiaa itsekin. Vaikka toinen tarkoitti hyvää kommentillaan, niin onhan se vähän sama kuin joku sanoi toiselle: "Kyllä sinä hyvin näyt pärjäävän lapsen kanssa, vaikka oletkin tyhmä!" Tai: "Vaikka olet isäksi vanha, niin hyvinhän tuo sujuu lapsenhoito sinultakin!"

Hienotunteisuutta tarvitaan enemmän kuin meillä kenelläkään on joka tilanteessa, ettemme loukkaisi toisia. Kun niin tapahtuu, se tuntuu tosi mäntiltä, ja loukattu kokee tulevansa suorastaan kiusatuksi. Anteeksiantoa tarvitaan siis usein ja paljon.

Tutustuin myös erääseen kivaan rouvaan, joka on asunut perheensä kanssa ulkomailla pitkät ajat. Perhe oli palaamassa Suomeen lähikuukausina, ja rouva nautti selvästi sinisestä taivaasta ja kauniista kotimaastamme.

Sara heräsi. Hyvää päivää, arvoisa lukijani!