04.09.2012 - Ilta on tullut, Luojani!

Kesäinen sää syksystä huolimatta. AIka painostavaa, illalla sadetta Espoossa.

Ulkoilua lähes koko päivä Saran kanssa. Opetin Saraa riipimään siemeniä syksyisistä kasveista. Kasvien nimiä en tiedä, mutta lapsenahan tuollaista harrastettiin. Mitäpä sitä muuta osaa lapselle opettaa kuin sitä, minkä itse osaa. Eikä muuta kai tarvitsekaan.

Lähdin nukuttamaan iltapäivällä Saraa rattaissa. Tunnin kärryteltyämme pitkin Kauklahtea, neiti virkistyi huomatessaan tutun jumppapaikan. Minulle se ei tietenkään ollut tuttu.

Yritin kaarrella ympäriinsä, että tyttö nukkuisi, jotta voisin käydä kaupassa ja hän vetelisi unia. Mitä vielä: Sara oli ylen virkeä kaupassa ja kyseli: "Onko Saralla jano?" Tuntui olevan, joten ei muuta kuin vesipullo esille.

Kaupan jälkeen hidastelin, edelleen tarkoituksena nukuttaa Sara, mutta hänellepä tuli nälkä! Koska iltapäivä oli jo pitkällä ja oli kahvin aika, niin me naisethan menimme kuppilaan. Tai siis jäimme ulos istumaan, koska sää oli lämmin.

Nautimme yhteensä kaksi isoa pullaa, joista minä söin suurimman osan. Minulle kahvia ja Saralle mehua.

Vasta paluumatkalla Sara simahti ja silloinkin vastahakoisesti. Mutta unen tarpeessa hän oli ja minä uusien päiväkahvien, jotka nautin, kun Sara nukkui rattaissa ulkona.

Vielä ehdimme yhdet ulkoilut tehdä ennen vanhempien kotiin tuloa. Nuoret asuvat aika perifeeriassa Helsingin keskustasta, joten matka tänne kestää tunnin Jyrkillä töistä ja Maaritilla opiskelupaikastaan. Naapureina on lähinnä nuoria lapsiperheitä.

Viimein loppui pienen tytön kalkatus yläkerrasta; tänään on isin nukuttamisvuoro. Vietämme vielä hetken rauhallista ilta-aikaa ja sitten painelemme nukkumaan.

Olen nukkunut täällä ihmeellisen hyvin: tänäänkin heräsin yhdeksältä, kun Sara heräsi aurinkoisena uuteen päivään. Tietysti olen muutaman kerran käynyt hereillä yön aikana, mutta uni on ollut levollista. Esirukoukset on kuultu, kiitos niistä!

Toivotan hyviä siunattuja unia jälleen, arvoisa lukijani!

jk. Kalkatuksessa oli vain pieni välivaihe...
jk. Jatkan Eila Kurkelan kirjaa vasta kotona; täällä en jaksa keskittyä siihen.