03.09.2012 - Mä olen niin pienoinen!

Ukkoskuuroja, aurinkoa eli siis vaihtelevaa täällä Espoossa. Otsikon laulu unilauluna Saralle.

Päiväni lapsenlapsen kanssa on sujunut mainiosti, vaikka pelkäsin omaa jaksamistani. Lähdimme aamulla kauppaan, tai niin minä luulin. Sara kuitenkin teki selväksi, että matkamme suuntautuu lähipuistoon, joten sinne me sitten menimme. Sara potkupyörällä ja minä kävellen.

Päiväunien ajan Sara oli jälleen ulkona, takapihalla rattaissa. Kerroin hänelle kaksi karmeaa susisatua: Punahilkasta ynnä kolmesta porsaasta. Sara ei onneksi pelännyt. Päälle lauloin monta lastenvirttä ennen kuin lapsonen viimein nukahti.

Iltapäivällä olimme pihan hiekkalaatikolla ja keinussa. Joka välissä satoi; siis silloin, kun olimme sisällä, mutta ulkoillessamme sää oli mukavan lämmin.

Nyt neitonen on jumppaamassa isin kanssa, äiti on vielä asioilla opiskelupäivän päätteeksi. Ja mummo viettää omaa hiljaista aikaansa sillä aikaa kirjoitellen.

Sara sanoi jotain, mitä en millään ymmärtänyt. Kun hänen isänsä tuli kotiin, Sara kertoi heti, että mummo ei ymmärtänyt, mitä hän sanoi. Isille tyttö kertoi saman asian, ja isi ymmärsi heti, että tyttösen huolena oli, saako hän tarran tänä iltana. Mummon ymmärryskyky on paikoitellen heikko, mutta yhteiselo sujuu aivan hyvin kuitenkin.

Näillä näkymillä päiväni on kulunut tänään. "Aamuhetkeni" pidin tyttösen nukkuessa päiväuniaan. Tässäpä eräs mietelmä, se on Danilo Vallan vuosikirjasta jokin päivä sitten:

"Jos neula ei lävistä,
niin lanka ei seuraa."
-afrikkalainen sananlasku

Hiukan sama ajatus on erään toisen päivän mietelmänä:
"Muutamat ihmiset
tekevät polut
ja reitit,
joita monet seuraavat."

On sama, olemmeko edellä kulkevia vai perässä seuraavia. Tärkeintä on, että kuljemme Vapahtajamme askelissa. Hän olkoon meidän johtotähtemme, eikö niin hyvä lukijani!

"Sinua siunata tahdon,
jos olet väsynyt työstä,
tai levottomasta yöstä,
sinua siunata tahdon!"