02.09.2012 - Muista pyhittää lepopäivä!

Aurinkoinen tai puolipilvinen sää täällä Espoossa

Lohdullinen läsnäolo.
Tuo ajatus tuli mieleeni yöllä, kun nukuin lapsenlapseni vieressä patjalla hänen sänkynsä vieressä ja laitoin välillä käteni lapsen kädelle tai silitin hänen hiuksiaan.

Toisen ihmisen läheisyys on hyvin lohdullista, olkoon tämä vaikka pieni lapsi, tai ehkä sitä suuremmalla syyllä.

Junamatka eilen sujui rattoisasti, sain mukavaa seuraa pariksi tunniksi. Jaoimme vierustoverini kanssa elämänkohtaloitamme, ja paljon samoja tuntoja meillä oli. Aika hurahti kuin siivillä.

Pasilassa satoi rankasti, kun vaihdoin junaa ja vielä perilläkin, mutta miniä ja lapsenlapsi odottivat aseman vieressä autoineen minua vastassa. Pian 30 vuotta täyttävä esikoiseni sen sijaan viiletti jossain Helsingin yössä leopardinpuku yllään vesisateessa. Hmmh, mahtaisikohan puku sopia minulle, siellä se pesuhuoneessa roikkuu kuivumassa...

Kaupungilla hortoili kummallisissa kuteissa tietääkseni noin 9000 muutakin, joten poikani ei ollut ainoa lajissaan. Mukava, kun työporukat osallistuvat juoksemaan yhdessä. Ja tottahan juoksu on hauskempaa leopardeille kuin tavallisille pulliaisille.

Koko päivän olen lähinnä vaan laiskotellut. Lukenut Raamattua sohvalla maaten ja nukkunut pariin kertaan päiväunet. Mennyt pöytään valmiille ruualle ja lukenut romaania edelleen sohvalla lötkistellen.

Jyrki lähti filia-messuun, vastuuvuoro siellä, miniä ja lapsenlapsi ovat puistossa tai Sara nukkuu rattaissa ulkona.

Totta kai olen saanut ihmetellä lapsenlapsen kasvua ja kehitystä. Minä itse -vaihetta eletään vahvasti. Itse vaatteet päälle ja pois. Kukaan ei saa auttaa. Kirjoja olen lukenut hänelle, laulanut lukuisia lauluja, joita hän on esittänyt lattialla pyörähdellen. Suloista kerta kaikkiaan.

Taidanpa jatkaa lepäilyä kunnes väki kotiutuu. Ja jos uni sattuu tulemaan, ei haittaa. Lepopäivä olkoon nimensä mukainen, myös sinulle, arvoisa lukijani!