16.08.2012 - Uurastavan uni on makea!

Sää mahtava, tosin hiostava. Otsikko Saarn 5:11

En ole uurastava ihminen, sillä uneni ovat lyhyitä. Kenties ne ovat makeita, mutta liian vähäiseksi ne jäävät.

Tapasin Elisan kuppilassa. Meillä oli lähes tunti aikaa vaihtaa kuulumisia. Sovimme eräästä matkasta hänen kanssaan, mutta matkakohde on Erittäin Salainen. Aiomme kadota maan alle. Lapioa emme siis tarvitse siinä puuhassa.

Arin kanssa olimme viikkomessussa ja saimme ehtoollista Tammikartanon juhlasalissa, joka onneksi on käytössä jälleen. Meidän ei tarvinnut äheltää monen oven ja hissien läpi ahtaaseen alakerran tilaan, jossa happi loppuu ja tulee tukala olo. Raamatun tekstinä oli viime pyhän teksti, 1. Moos 18. luvusta kohta, jossa Aabraham pyytää Jumalaa säilyttämään Sodoman, jos sieltä löytyy 10 uskovaa. Ei löytynyt!

Jäimme alakertaan messun jälkeen. Ari nukkui aika pitkään. Kuuntelimme Raamattua kuuntelulaitteesta. Vein Arin huoneeseensa ja soitin hoitajat laittamaan hänet sänkyyn.

Minulle tuli paha mieli, kun lähdin Arin luota. Menin itkemään metsikköön puun taakse. Pitkästä aikaa sain jotain puretuksi ulos itkemällä. Onneksi en saanut migreeniä, joka tulee usein itkemisen jälkeen.

Kävin kirjastossa ja haahuilin pitkään hyllyrivien välissä. Kolme kirjaa kelpuutin mukaani, vaikka minulla on monta lukematta ennestään. Jollakin pitää olla pullo pahan päivän varalle, minulla kirjoja.

Kävin uimassa aamulla ennen kahdeksaa. Viime aikoina olen uidessani rukoillut Psalmin 23 sanoin. Se lohduttaa, kuten myös Room 8. luvun loppu, jota myös kertaan mielessäni. Se olkoon rohkaisuksi myös sinulle, arvoisa lukijani:

"Olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
eivät enkelit,
eivät henkivallat,
ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva
eivätkä mitkään voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta,
joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."