22.07.2012 - Minä tiedän Lunastajani elävän!

Myöhäiskesäinen päivä. Otsikko Jobista.

Nuorisoa on mennyt ja tullut. Nyt olen taas itsekseni. On haikea ja väsynyt olo.

Nukuin muutaman tunnin iltapäivällä, kun ryhdyin lukemaan sohvalla. Uni teki hyvää, vieläkin voisin nukkua, mutta jospa yöllä sitten lisää sitä lajia.

Heräsin kuuden jälkeen ja pyöräilin uimaan. Aamu oli mitä kaunein.

Minulla oli autoni yön yli käytössä, kävin heittämässä Jyrkin perheen unohtuneet tavarat Terhin ja Tatun luo, jossa nämä yöpyivät ennen kuin pyöräilin kirkkoon kymmeneksi.

Jumalanpalvelus oli taivashetki. Otin vastaan Markku Joensuun, messupapin, julistaman syntien anteeksiannon, sain hänen puheestaan lohdutusta ja toivoa. Pääsin ehtoolliselle. Kirkossa oli useita tuntemiani lääkäreitä muun muassa. Hekin tarvitsevat toivoa ja rohkaisua elämäänsä. Miksi he muuten siellä olisivat, tavallisena pyhänä?

Tero ja Karoliina kävivät hakemassa auton ja viettivät jonkin aikaa luonani ennen kuin lähtivät isovanhempien kautta takaisin Tampereelle. Heillä jatkuvat vielä kesätyöt ennen kuin opiskelut alkavat syksyllä.

Olen lukenut Raamattua, olen lukenut myös Maija Asunta-Johnstonin kirjaa Punapukuisen naisen talo. Moneskohan lukukerta on menossa? Onneksi olin jo unohtanut sisältöä, ja taas voin lukea kuin lähes uutta kirjaa yksinäisen naisihmisen mökkielämästä unkarilaisessa pikkukylässä, suomalaisena naisena.

Suren Arin sairastamista niin, että olen itsekin sairas. Suren hänen kärsimystään ja avuttomuuttaan toisten varassa. Suren sitä, että en ole yli-ihminen, joka vaan jaksaisin juosta sairaalassa, vaikka tiedän, että minulta ei sitä kukaan edes odota.

Rukoilen Jumalan apua ja johdatusta sanattomin huokauksin. Herra olkoon meille armollinen, kuten myös sinullekin, hyvä lukijani!

Jälleen virren 525 sanat lohduttavat ja sanoittavat omaa oloani:

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.