12.07.2012 - Jumala vihaa hylkäämistä!

Satoi ja paistoi pitkin päivää. Ukkosta ilmassa. Otsikko Malakian kirjasta.

Rehkin aavistuksen verran puutarhatöissä tänään. Siirsin pari sipuliani kukkapenkin reunamille sekä kaksi samettiruusua. Krassit alkavat vallata alaa, joten kukkapenkissä vaani tilan puute edellä mainituille kasveille.

Uimasta tultuani puin likaisen takin ja paksut kinttaat käteeni. Nyhdin alakuvassa olevan ikkunan alta pitkät nokkosenroikaleet irti ja hilasin roskikseen. Samalla kiskoin aikomattani pusikkoakin, josta todistusaineisto kukoistaa maljakossani. Suojasin käsivarteni, mutta koska jalassani oli sandaalit, nilkkani saivat kirveleviä paukamia. Pihkavoide vei kutinan pois.

Olen ollut koko päivän aika tyrmistynyt Hannan varovasti tuomaan ajatukseen, että minulla olisi jonkin sortin "salarakas". Hanna ei ole ensimmäinen, joka sellaista ehdottaa, sillä vuosien mittaan saman tapaisia kyselyitä tai vihjailuja olen kuullut. Samalla minua on jo etukäteen ikään kuin ymmärretty ja "annettu lupa" toimia siten.

Jotkut ihmiset näyttävät pitävät itsestään selvyytenä, että jos puoliso on päivän tai kaksi kykenemätön ilakoimaan sänkykamarissa, toisella on "oikeus", ellei suorastaan velvollisuus etsiä parempi sängynlämmittäjä. Puhumattakaan, jos toinen sairastaa pitempään.

Omien tarpeitten täyttäminen ja täyttyminen on asia, jota on jauhettu median kautta niin paljon, että johan se on painunut kansalaisten takaraivoon.

Vastaavasti uskollisuudesta, puolison kunnioittamisesta ja sellaisista ei puhuta mitään mediassa. Samaan syssyyn ihmetellään nuorison, lasten ja vanhempien pahoinvointia. Halloo! Pitäisi jo raksuttaa!

Vain Jumalan sanan lukeminen ja seurakuntayhteys auttavat ihmistä selviytymään voittajana elämän hullunmyllystä.

Jos en kirjoita joka päivä Arista, se ei tarkoita, että olen unohtanut hänet. MS-sivuille en ollut kirjoittanut kesäkuun jälkeen mitään, koska Arilla ei ole ollut mitään erityistä: tavallisesti olen kirjoittanut antibioottikuureista, mutta sellaisen hän on napsinut viimeksi toukokuussa.

Se, että minun ei ole terveellistä käydä sairaalassa kovin usein, tai ainakin on pidettävä paussia, ei johdu varsinaisesti Arista. En ole hänelle mistään vihainen saati räyhännyt hänelle. Syyt ovat muualla. Sen lukija voi kyllä käsittää, jos haluaa.

Olin päivän torilla ystäväni Tarzanin kanssa. Käytän ystävistäni peitenimiä monestakin syystä. Ei ole tarpeen, että heidän henkilöytensä käy ilmi. Asianomaiset itse kyllä tunnistavat itsensä.

Ystäväni, joiden kanssa liikun ja harrastan, ovat naisia. Yleensä ikäisiäni rouvia tai leskiä. En ole lesbo, eivätkä ystävänikään ole. Sanottakoon tuokin, sillä minua kieltämättä nyt aika lailla korventaa ihmisten sairaalloinen sukupuolinen rellestäminen ja sen johdosta luulo, ettei kenelläkään muullakaan ole muuta mielessä.

"Hannalle" en ole kiukkuinen henkilökohtaisella tasolla, sillä hän vain edustaa niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat vuosien mittaan yrittäneet parittaa minua, kehottaneet eroamaan Arista ja samalla loukanneet minua ja vähätelleet Arin arvoa.

Ihastuminen johonkin muuhun kuin omaan puolisoon ei ole väärin tai tavatonta kenenkään kohdalla, vaikka olisi onnellisesti naimisissa. Ihmisiähän me vain olemme, olimme sitten uskovia tai emme, ja Jumala on antanut tunteet. Eri juttu on, miten toimimme niiden seurauksena.

Jotkut ryntäävät suhteesta toiseen, jopa uskovat ihmiset. He luulevat, että ihastuminen on rakkautta ja on tehtävä, mikä hyvältä tuntuu. Mutta on väärin toimia pelkästään tunteita kuunnellen. Silloin rikkoo itsensä ja loukkaa myös muita.

Sen sijaan on asetettava tunteet omalla paikalleen ja vältettävä paikkoja tai ihmisiä, jotka voivat johdattaa kiusaukseen ja syntiin. Ihastukset tulevat ja menevät. Rakkauden kanssa sellaisilla tunteilla ei ole mitään tekemistä.

Nyt minua ällöttää tämä aihe niin paljon, että lopetan siitä kirjoittamisen. Piste.

Olin siis torilla monta tuntia ystävättäreni kanssa, mutta kauppa ei käynyt. Emme mene enää, ainakaan tänä kesänä. Eväät söimme sentään ja nautimme kauniista säästä. Joitakin ystäviä kävi rupattelemassa. Terhikin kävi.

Terhi menee huomenna Arin luo. Soitan ja juttelen Arin kanssa, kun Terhi on siellä. Minulla on ikävä Aria, mutta olenhan tottunut ikävään. Sairautta en sen sijaan ikävöi, mutta valitettavasti se kuuluu tähän pakettiin, jonka takia joudun keräämään voimia toistaiseksi ja pysymään pois Arin luota.

Kirjoitukseni on mielestäni ikävä tänään, mutta toivon, että lukija ymmärtää syyn siihen.

"Kun minulla on paljon ahdistusta, niin sinä, Jumala, virvoitat minun mieleni." Jumala on totisesti virvoittanut minua ystävien kautta viime aikoina. Voin hyvin, olen kiitollisella ja iloisella mielellä kaikesta huolimatta. Mutta ihmisellähän on kyky tuntea monia eri tunteita lähes samaan aikaan.

Voi hyvin, arvoisa lukijani!