29.04.2012 - Minä uskon näkeväni Herran hyvyyttä elävien maassa!

Aurinkoinen hieno päivä.

Pyöräilin Huutoniemen kirkolle. Tero ja Karoliina kuulutettiin tänään. Muita avioliittoon aikovia ei ollutkaan tällä kertaa.

Ilokseni kirkon eteisessä minua tuli moikkaamaan tyttölauma: entisiä hoitolapsiani koulusta! Ihan samannäköisiä kuin vuosia sitten, mutta aikuistuneita vaan. He olivat jo rippikoululaisia ja kirkossa näin heitä vielä lisää. Kiitän Jumalaa jokaisesta heistä!

Jukka Niemi piti hyvän alustuksen, vai miksi sitä sanotaan. Hän kertoi taivaasta ja sanoi kuten totta on: se on tehty Jumalan lapsille. Saarna oli kuva-aiheinen, rippikoululaisten tekemiä taideteoksia taivaasta. Oli auringon kirkkautta ja enkeleitä.

Pääsimme ehtoolliselle nuorten ja morsiamen vanhempien kanssa. Sen jälkeen siirryimme kirkkokahville ja juttelemaan. Muutakin sukua tuli seuraamme.

Kirkosta pyöräilin Arin luo. En ollut kovin kauan. Ari jäi kuuntelemaan Raamattua, kun lähdin.

Päivällä kävin uimassa. Petri kävi luonani, hän lähti sukulaisiin pariksi päiväksi. Sitten tuli nuoripari jäätelökaupan kautta. Vietimme aikaa jutellen, salaattia tehden ja syöden, Raamattua yhdessä lukien ja lörpötellen niitä näitä.

Pyhäpäivä on illassa. Huomenna on vapunaatto ja viikko vilahtaa varmasti vikkelästi lauantain häihin asti. Herra siunatkoon tämän viikon, että se menisi parhaalla mahdollisella tavalla.

Ole siunattu, arvoisa lukijani. Seuraksesi annan erään päivän virsistä, 365. Siinä on upeat sanat ja sävel on taivaallinen:

1.
Käy kohti isänmaatansa
tien kaidan matkalaiset,
ja maailmassa vieraassa
he ovat muukalaiset.
Ei kaupunkia pysyvää,
vaan vaivaa, koti-ikävää
on heillä matkallansa.

2.
Vaan kotinsa he tietävät
saavansa taivahasta,
yöt, päivät sinne rientävät
turhasta maailmasta.
Ja isänmaata ihanaa
se matka aina tarkoittaa,
he sinne ikävöivät.

3.
Niin paljon vihollisia
on heitä vaivaamassa,
saa niitä vastaan taistella
ajassa vaikeassa.
Synkeä korpi maailman
eksyttää monen kulkijan,
ja myrsky maahan kaataa.

4.
Myös monet murheet maalliset
vaivaavat painollansa,
ja sairaudet, puutokset
saa kantaa ruumiissansa.
On hauras maja maallinen,
astia heikko, savinen,
se kaiken kivun tuntee.

5.
Oi rakas Jeesus, suloinen,
sinua rukoilemme,
nyt katso puoleen heikkojen
ja riennä turvaksemme.
Me emme pääse ollenkaan
pyhyyden tietä kulkemaan
omassa voimassamme.

6.
Vaateta heikot kulkijat
sun matkavaatteellasi,
voitele silmät sokeat
nyt silmävoiteellasi.
Sanasi lyhty käteemme,
kärsimysmuotos eteemme
aseta, Herra, aina.

7.
Anteeksi anna syntimme,
ne tuskaa tuntoon saavat,
pois pyyhi saastaisuutemme,
lääkitse sielun haavat.
Uudista meissä kuvasi,
kirkasta kallis armosi,
lyö maahan viholliset.

8.
Tee lujaks heikko uskomme
laaksossa kiusausten,
suo, ettei sammu toivomme
helteessä koetusten.
Rakkauttasi tuntemaan
ja jälkiäsi seuraamaan
ah auta, Herra Jeesus.

9.
On paha, raskas, vaikea
vaelluksemme aika,
ja rauhaton on matkalla
niin usein lepopaikka.
Vaan koska päättyy matkamme,
niin loppuvat myös vaivamme
ja levon aika alkaa.

10.
Ne kaikki, jotka kulkevat
autuuden tietä kaitaa,
esteitten läpi tunkevat,
kun Herra heitä hoitaa.
Vie, Herra, meidät ihaniin
Karitsan häihin iäisiin
suuressa armossasi.

Mahd. Henrik Renqvist 1827. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.