28.04.2012 - Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut?

Sadekuuroja, aurinkoa välillä. Koleaa. Otsikko Jes 40:26 Danilo Vallan eilisestä tekstistä. Jäät ovat lähteneet merestä!

"Kaksi yleistä tyyppiä uskovasta:
Väriä vaihtava kameleontti
sekä
vedessä ja maalla elävä sammakko."
-Danilo Vallan Vuosikirja 2012 -kirjasta.

Kunpa en olisi kumpikaan noista edellä mainituista! Tahtoisin sen sijaan olla peili, joka heijastaisi jotain Jumalan ominaisuuksista niille, joiden lähellä elän ja kuljen.

Eilen en jaksanut kirjoittaa. Onnistuin melkein lepäilemään ja rentoutumaan. Nukuin hyvin, mutta heräsin liian aikaisin. Eipä haitannut: lähdin uimaan.

Vasta kun kapusin laiturilta mereen, tajusin, että jäät ovat sulaneet: meri on vapaa! Siitä ilosta olikin mukava pongahuttaa veteen. En huomannut katsoa veden lämpötilaa, mutta arvatenkin se alkaa nopeasti kohota. Ei siitä johtuen, että minä kävin siellä, vaan ihan muista syistä.

Kuntokurssin porukan kanssa teimme ruokaa tiistaina. Jälkiruuaksi paistoin lättyjä ja heittelin niitä ilmaan kääntäessäni niitä. Joskus ne menevät risaksi tai suorastaan lattialle, mutta tällä kertaa minua onnesti: olin kuin parempikin lättymestari!

Nautittuamme herkullisen aterian, yksi lätty jäi. Kukaan ei halunnut syödä sitä, sillä jokainen oli kuulemma ihan täynnä. Arvaa vaan, kuka sen lätyn söi?

Tein merkillisen havainnon itsestäni. Vaikka jäljellä olisi ollut kymmenen lättyä, olisin voinut kevyesti pistellä ne poskeeni, eikä olisi tehnyt yhtään heikkoa, niin arvelen.

Vastaavasti en osaa kuvitella, ettenkö kykenisi selviytymään lähes mistä tahansa urakasta.

Meressäkin luultavasti uisin vastarannalle, jos joku vihjaisi siihen suuntaan.

Osaan pitää rajaa ulospäin eikä ylitseni kävellä kovin helposti. Ainakin toisinaan, ainakin jossain määrin kykenen siihen. Mutta itse ylittelen rajojani jatkuvasti ilman mitään tolkkua.

Itsesäätely-, vai itsesuojeluvaistoko minulla on kateissa? Olen joutunut olemaan vahva nuorena, kun voimani olivat enimmillään. Tein enemmän kuin olisi ollut suotavaa ja terveellistä.

Tällainen omaan napaani tuijottelu ei kiinnostane ketään, mutta mistäpä tiedän, jos tekstiäni lukee joku toinen vastaavassa tilanteessa oleva?

Saarnaaja 3:15, sanoo:
"Mitä nyt on,
sitä on ollut ennenkin,
ja mitä vastedes on,
sitäkin on ollut ennen.
Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt."

Se, mitä minulle tapahtuu, ei ole mitään ennen kuulumatonta: muut ovat kokeneet ja kokevat samanlaisia asioita. Jakamalla, puhumalla ja kirjoittamalla saamme vertaistukea vastaavassa tilanteessa olevilta.

Vein 20 pussukkaa Tammikartanon kahvilaan myyntiin. Yksi oli jo myyty ja piristyin siitä kovasti. Tein pari mainosta asiaan liittyen ja ripustelin niitä sopiviin paikkoihin. Tänäänkin on ompelukone pörissyt ja uusia pussukoita syntyy.

Tero vaihtaa autooni kesärenkaat tänään ja kantoi tupaani autosta ylimääräiset roinat. Eteisessä on myös kaksi patjaa rullalla mustissa säkeissä. Minne ihmeeseen laitan ne? Varastossani on maapohja eikä mitään salaojia, joten siellä homehtuvat vaatetavarat.

Olisi siis jälleen siivottava komerot ja käytävä hyllyt läpi. Pitäisi raahata tavaraa kirpparille tai saatava parempi järjestys. Se työ on loppumatonta. Enkö juuri järjestänyt komeroni?

Samoin itsemme kuntouttamisen tulisi olla jatkuvaa, sanottiin kuntokurssilla. Tutkailimme perjantaina luurankoa ja saimme opetusta itsemme liikuttamisen välttämättömyydestä.

Ihme, että ihmiset yleensä pääsevät kävelemään, sillä monikaan ei tee mitään erityistä kuntonsa suhteen! Olin oitis tuntevinani selkärangan jäykistymistä, mahan hulahtamista nilkkoihin, niskan koukistumista ja ties mitä. Otan aina mahdottoman tosissani kaiken opetuksen!

Minkälainen onkaan keskinkertainen kristitty? Siitä kertoo G. Racine Danilo Vallan Vuosikirjassa eilisen kohdalla:

"Keskinkertainen kristitty on hän,
joka ei rakasta totaalisesti,
ei ole kokonaan kuuliainen
eikä kokonaan luovu itsestään.

"Keskinkertainen on hän,
joka ei halua kulkea loppuun saakka,
mutta kristitty kulkee loppuun saakka, ristille saakka.

"Se, joka ei halua mennä ristille saakka,
OLEN MINÄ,
MINUN EGONI,
MINUN PERSOONALLISUUTENI,
KESKINKERTAISUUS EI OLE JOTAKIN,
VAAN JOKU,
MINÄ.

"Tämä keskinkertaisuus on vastakohta PYHYYDELLE.
Tämä pyhyys ei ole jotakin,
ei enemmän puhtautta,
oikeudenmukaisuutta tai totuutta.

"Pyhyys, joka on vastakohta keskinkertaisuudelle,
ei ole joidenkin asioiden vastakohta,
se on JOKU,
joka on vastakohta JOLLEKIN:
JUMALA, joka on vastakohta MINULLE.

"Pyhyys on Jumala itse olemuksessaan.
Hän on ihmisen viimeinen päämäärä."

Olin Arin kanssa sairaalan alakerrassa pari tuntia. Kuuntelimme tällä kertaa Herriotin Elämäni koirat -kuuntelukirjaa. Ari voi aika hyvin, vaikka eilen oli ollut vähän lämpöä. Se nousee hänellä vaikkapa siitä, jos hänellä on liian paksu peitto ja hänen tulee kuuma. Arin lämmönsäätelyjärjestelmä ei toimi kunnolla.

Arin jalkaterä oli turvoksissa, vähän punainen, mutta rakkulat olivat puhjenneet ja vähitellen paranemassa. Elämme toivossa, että hän pääsee ensi lauantaina kirkkoon, kun kuopuksemme vihitään.

Huomenna menemme Huutoniemen kirkkoon joidenkin perheenjäsentemme kanssa. Tero ja Karoliina kuulutetaan avioliittoon. On siis juhlapäivä. Kiitos siitä Jumalalle. Olen onnellinen nuortemme puolesta.

Lempivirrestäni yksi säe sinulle, arvoisa lukijani:

Kesälinnut taivaan alla
iloisina lentävät.
Sulaneella sydämellä
laulaa toukomettiset.
Elämä ja autuus loistaa
Herran seurakunnassa.
Aurinko on ristin päällä
valkea ja punainen.
Vk 105:3

Leonard Typpö 1902. Virsikirjaan 1986.