01.05.2012 - Minä tunnen hänet, johon uskon.

Kylmä pohjoistuuli uimalaiturilla. Sää keväisen kolea, mutta kuiva. Otsikko 2 Tim 1:12 jakeesta.

Hieno päivä tänään kaikkineen. Onnenhetkiä!

Nuoret luonani tänä iltana. He tosin näyttävät viihtyvän oikein hyvin ilman äiti/anoppiakin, joten tulin kirjoittamaan muutaman sanan.

Kävin uimassa aamutuimaan, ja päätin viisaasti olla yrittämättä uimista: meri myrskysi kuin munkit rasvakattilassa. Roikuin siis kaiteissa ja pidin perinteistä kolmen rukouksen hetkeäni. Pipo kastui, kun laineet löivät; eivät aivan ylitseni, mutta vähän sinne suuntaan.

Jeesus-marssille en kerrassaan jaksanut lähteä. Sen sijaan hilauduin kirkon kryptaan ja juutuin sinne pariksi tunniksi, kun en jaksanut lähteä pois. Ilon Askeleet -gospelryhmän tukijoukot järjestivät jokavuotisen kahvitarjoilun munkkeineen. Sitä varten sinne meninkin.

Samalla jututin monia tuttuja. NÄin ilokseni joitakin, joiden puolesta olen rukoillut ja näin heidän päässeen kiinni Elämään.

Lapsenlapseni mummin kanssa keskustelimme pitkään ja hartaasti lapsukaisestamme ja ylistimme hänen erinomaisuuttaan kuten isovanhempien kuuluukin tehdä. Lapsen viisaus, kauneus ja ihmeellisyys oli vertaansa vailla.

Omia lapsia en kovin ehtinyt ihmetellä, kun he olivat pieniä, mutta lapsenlaset ovat eri juttu.

Lapsenlapsen syntyessä isovanhemmilla, tässä tapauksessa meillä mummuilla, on jo perspektiiviä ja etäisyyttä nähdä ihmistaimen aitous ja ainutlaatuisuus. Sama koskee joka ikistä pientä poikaa ja tyttöä, ei vain meidän Saraamme!

Aioin Arin luo, mutta en jaksanutkaan. Tero ja Karoliina sen sijaan kävivät luokseni tullessaan. Itse kävin saunassa, ja olemme napostelleet kaikenlaista herkkua nuorten kanssa, kuten torilta ostamaani lakua.

Tänä Vapun päivänä Danilo Valla kirjoittaa Työstä:

"Mitä on tehdä työtä rakkaudella?
Se on puvun kutomista sydämen langoilla,
niin kuin puku kuuluisi rakastetullesi.

Se on talon rakentamista sillä omistautumisella
kuin tulisit asumaan siellä rakastettusi kanssa.

Se on siementen kylvämistä kalliisti
ja sadon niittämistä ilolla,
kuten nauttisit rakkautesi hedelmistä.

Se on henkesi hengityksen levittämistä
kaikessa mitä teet."
-K.Gibran

Siinäpä meille jokaiselle ohjenuoraa!

Vielä Danilo Valla sanoo (eilisen tekstissä):
ON PAREMPI OLLA VILPITÖN PAKANA
KUIN TEKOPYHÄ KRISTITTY.

Kun kurvailin aamulla uimaan, sydämessäni soi hengellinen laulu:
"Hän ei ole enää täällä" - laulussahan kerrotaan, että hauta on tyhjä, Jeesus ei ole siellä enää.

Puiston ohi ajaessani ajattelin, että totisesti joku on ollut siellä, mutta ei ole enää: roskia oli kaikkialla kuin sotajoukko olisi temmeltänyt tantereella. Todennäköisesti siellä oli ollut vain vappua juhlivaa nuorisoa, jotka nauttivat elämänsä keväästä! Voimat loppuivat siinä vaiheessa, kun roskat olisi pitänyt kerätä mukaan. Hmmh.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!