04.03.2012 - Ihmisen elinpäivät ovat kuin ruohon!

Kaunis aurinkoinen pakkaspäivä.

Heräsin varhain ja lähdin ajamaan Nivalaan isääni katsomaan.

Aikoinaan kävin isän äitiä eli mummua katsomassa samaisessa paikassa. Sitä ennen pistäydyin siellä lähinnä vain syntymässä adventin aikana 1959. Tänään kävin parilla ovella ennen kuin löysin oikean sisäänkäynnin.

Isän luota ajoin äidin luo, kunhan poikkesin veljeni perheessä vain matkalla. Muitakin sukulaisia tapasin.

Olin äidin luona muutaman tunnin. Söin kahdesti ja join kahvia yhtä monta kertaa. Juuri muuta en ennättänyt tekemäänkään, mikä on ymmärrettävää ottaen huomioon ruokapöydässä viihtymiseni.

Paluumatkalla pysähdyin puolimatkan krouvissa. Tapasin tätini, jolta sain ison pussin karkkipapereita pussukoitani varten. Hieroimme myös pussukkakauppaa. Joimme kahvit, söimme jäätelöt.

Välillä pysähdyin ottamaan kuvia. Tyhjiä tölkkejä ja pulloja vilisi tien pientareilla, mutta ne olisivat olleet jo kaukana ennen kuin auto olisi pysähtynyt. Kerätköön joku toinen.

Tullessani Vaasaan taas kävin Arin luona ennen kuin ajoin kotiin. On Arin nimipäivä. Kerroin päällimmäiset kuulumiset, hieroin Arin jalat, puhdistin suun. Rukoilimme. Ari halusi jäädä kuuntelemaan Raamattua. Kyllä hän rohisi jonkin verran, mutta lämpöä ei ollut.

Tällainen sairaalapäivä siis tänään. Hyvää yötä virren sanoin, arvoisa lukijani!

1.
Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
- uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

2.
Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu?

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

5.
Liian suurten odotusten,
vaatimusten paineessa
vapauteen minun anna,
lepoon käydä, Jumala.
Rukouksen hiljaisuuteen,
valoon Kirjan avatun,
lähellesi, Vapahtaja,
kutsut kesken taistelun.

6.
Suurempi kuin sydämemme,
suurempi kuin ihmistyö
hiljaisuus on rukouksen,
siinä Luojan sydän lyö.
Siinä itse, armon Henki,
uupunutta uudistat.
Annat kasvullemme aikaa,
uuteen työhön valmistat.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.

jk. Kirjoitin minä eilenkin, mutta juttu on näköjään jäänyt tallentamatta ja hävinnyt taivaan tuuliin!