06.02.2012 - Tulkoon, Isä, sinun valtakuntasi!

Pakkanen lauhtui, lunta tuvan ulkopuolelle, ei tupaan.

Siemaisin nukahtamistabletin neljänneksen illalla, kun kierroksia oli sen verran, että uni oli poistunut paikalta. Unta riitti, kunhan uneen pääsin ja päivän olen jaksanut hyvin.

Olin Triangelissa tekemässä sosiaalista kartoitusta ohjaajan kanssa itsestäni. Itsekeskeisestä ihmisestä on mukavaa, kun keskustelun aiheena olen minä itse. Toivoin jotain uutta nousevan pintaan, mutta en ainakaan vielä ole tuntenut airamin lampun välähdyksiä vinttikerroksessani.

Laiskuuttani menin autolla Arin luo iltapäivällä, kun viimein kotiuduin kirjaston ja kaupan kautta Kyyhkytuvalle. Sää oli hiukan ärsyttävä: kova pyry ja tuuli. Triangelireissulle olin pukeutunut aivan liian paksusti, ja kylvin hiessä.

Pari nuorta, näppärää ihmistä oli pukemassa Aria tuoliin mennessäni. Ari oli virkeä, ja istuimme pari tuntia aulassa Raamattua kuunnellen. Taisin tosin kutoessani ja keinuun vauhtia potkiessani käydä unen rajamailla, ja Ari kävi rajan sisäpuolella asti.

Flora oli eilen luonani, ja tarjosin hänelle paistamiani silakoita, mutta hän ilmoitti, että heillä Mirri syö silakat. Hmmh. Söin ne siis itse, ja hyviä olivat. Flora nautti pitsaa täytteineen, koska en suostunut nyppimään tonnikalaa täytteestä pois. Hyvin me tulimme juttuun; kunhan vähän neuvottelimme vain asioista. Olen iloinen varamummoudestani!

Kuuntelin Päivin pesulan deistä jälleen. Olipa mielenkiintoinen haastattelu. Kyseessä oli nainen, joka oli tehnyt tutkimuksen syömishäiriöihin liittyen, ja johonkin muuhunkin, jota en nyt muista. Nainen kertoi elämänsä traumoista suuressa perheessä Kiuruvedellä. Hänet oli myös pahoinpidelty kadulla 16-vuotiaana, kun hän oli maailmalla siipiään kokeilemassa. Niinpä hänen piti palata kotiin.

Nainen kertoi, ettei hän saanut kotona minkäänlaista rakkauden tai hellyyden osoitusta. Hänellä ei ollut edes nukkea, jota olisi voinut hoitaa. Työtä oli paljon, liikaa, eikä tytöllä ollut lapsuudesta mitään hellyttäviä muistoja.

Nainen oli lapsikatraan keskimmäinen ja sai huomiota suorittamalla, tekemällä, osaamalla. Kymmenisen vuotta hän kärsi syömishäiriöistä, oksensi ruokansa aina syötyään. Sittemmin hän tuli uskoon ja parani sairaudestaan. Naisella on uskova puoliso. Nainen sanoi, että syömishäiriöitä tulee ihmiselle, joka on täydellisyyden tavoittelija.

Se oli selviytymistarina. Nainen joutui tekemään tutkimuksensa alueesta, joka oli hänelle tutuin ja omakohtainen, vaikka hän yritti väistää tehtävää viimeiseen asti, kunnes Jumala sanoi: "Älä potki tutkainta vastaan!"

Jokainen meistä on asiantuntija sillä alueella, missä on suurimmat kipunsa kohdannut ja voittanut. Sellainen on tehtävä, kuin on koulutuskin ollut.

Karkkipussukkatyöskentelyni jatkuu, vaikka tänään en saanutkaan yhtään valmiiksi. Teen yhtä vaihetta kerrallaan.

Oli rohkaisevaa kuulla, että Maritsikin tekee monta käsityötä yhtä aikaa, koska minullakin on lukuisia projekteja meneillään. Arin luona kudon sukkaa.

Ajatukseni ei lennä korkealle, joten sanon hyvää yötä, arvoisa lukijani!