05.02.2012 - Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi.

Pakkanen alkoi laskea ja nyt sataa lunta.

Halusin mennä ehtoolliselle aamulla, joten menin kymmeneltä Huutoniemen kirkkoon. Auto käynnistyi onneksi hyvin pitkän pakkasen jälkeen. Kirkossa oli paljon erityisesti rippikoululaisia ja heidän vanhempiaan. Ilokseni tapasin hoitomuksuni vuosien takaa rippikoululaisen penkistä, ja juttelin myös hänen äitinsä kanssa.

Arin luona olin palatessani. Laitoin hänet tuoliin ja menimme aulaan istumaan. Ari jäi istumaan, kun lähdin, sillä Flora tuli luokseni iltapäivähoitoon. Teimme pari isoa palapeliä tytön kanssa. Hän sanoo minua vaaramummoksi. Ei varamummoksi. Itsepähän nimeni keksin, ja hyvä se on.

Hoitelen erään perheen postia toistaiseksi. Onnistuin möhlimään menneellä viikolla perusteellisesti. Menin vajaan viikon jälkeen ottamaan heidän postejaan laatikosta ja ihmettelin, kun ei laatikko ollut lukittu, vaikka olin sen varmasti lukinnut.

Syykin selvisi. Olin lukinnut naapurin postilaatikon! Se puolestaan oli täpötäynnä ja pursusi luukustakin suurin piirtein. Nimi laatikossa oli ulkomaalainen. Menin lakki kourassa heidän ovelleen postit sylissä pyytelemään anteeksi ja selittelemään omituista laatikon lukitsemistani ja heidän omaisuutensa riistoa.

Luultavasti en osannut selittää asiaa, ja nuoret mustat pojat halusivatkin lähinnä tietää, onko heidän postilaatikkonsa nyt auki, että he saavat postinsa jatkossa. Toivon, että on, mikäli minusta riippuu.

Sattuuhan sitä paremmissakin perheissä, joten vaipukoon unohduksen mereen koko keitos.

Presidenvaalien tulos alkoi varmistua ennen kuin tulin koneelle. On kiitoksen aika. Kansa on sanonut sanansa, ja rukousta tarvitaan tästä eteenkin päin vähintään yhtä palavasti. Jumala siunatkoon uutta maamme isää Sauli Niinistöä ja hänen puolisoaan.

Olkoon viikkosi siunattu, arvoisa lukijani!