03.02.2012 - Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa

-25 tai vähän enemmän pakkasta. Aurinko paistaa. Otsikko Psalmista 84

En voinut kirjoittaa eilen, koska kirjoitin edellisen juttuni eilisen aamyön puolella. Mutta eipä haittaa, nyt on jo taas uusi päivä.

Eilispäivä meni kiitellessäni veroilmoituksen saamisesta postiin. Suuri asia minulle. Vielä kiitokset herra Rexille!

Menin katsomaan, onko avanto auki, ja miksipä ei olisi, kun puhaltimet pitävät veden sulana. Hienoja jääkulhoja syntyy vedessä kelluvan pallon päällä, ja joku niitä keräilee kaiteen reunalle ihailtaviksi. Kauniita ne ovatkin.

Autoa en käynnistä näillä pakkasilla, kun ei ole pakko. Käyttelen tätä omaa kauramoottoriani sen sijaan. Aurinko antaa suloista valohoitoa päivisin, vaikka kasvot on pidettävä melkein hupun sisällä kuin olisi joku rosvo. Posket eilenkin meinasivat paleltua meren äärellä.

Nyt uin pitemmän kierroksen, että kehoni ehti hoksata, missä ollaan, eikä alkanut jälkeen päin käyttäytymään kuin ei olisi meressä ollutkaan. Tänään en ehdikään sinne, sillä lähden sairaalaan.

Olen tehnyt itselleni sellaisen lukujärjestyksen, että käyn sairaalassa viitenä päivänä. Eli pidän kaksi vapaapäivää viikossa. Silloin ehdin ommella vaikka koko päivän, tai kyläillä tai muuta sellaista. Näin on tehtävä siksi, että jaksan ja homma pysyy hanskassa ja mielekkäänä.

Eilen kävin Tabita-piirissä, jossa naiset kokoontuvat kutomaan ja opettelemaan uusia niksejä. Haluan tehdä jossain vaiheessa kaksipäisellä virkkuukoukulla kinttaat itselleni, mutta toistaiseksi ompelen karkkipaperipussukoita ja kudon miesten sukat vankilaan lähetettäväksi.

Sain prässättyä toisenkin vauvapeitteen, tein isoäidin neliöistä. Yksi sellainen on kesken, se tulee aikuiselle. Mielessäni on vielä tehdä pari erilaista peittoa, jos intoa riittää.

Kahvipusseja minulle on kertynyt kassi poikineen, mutta toistaiseksi en ole tehnyt niitä. Asuntoni on liian pieni, että levittelisin nekin vielä ympäri huushollia.

Olen kiitollinen, että Raamatun lukuni on sujunut, ja se tuntuu mielekkäältä. Sana on elävä, vaikka itse tunnen itseni pökkelöksi, joka ei kykene ottamaan Sanasta sitä, mitä siihen on kätketty. Mutta luotan siihen, että Sana tekee minussa työtään huolimatta siitä, millainen minä olen. Onhan Jumalan toki ottanut huomioon sen, millainen ihminen on. En ole hengessä palava, ellei Herra itse sytytä minua ja pidä minua palavana ja elävänä.

Jatkan puuhiani, laitan porkkanalanttupihvejä lounaaksi, keitän kahvit pulloon ja lähden Arin luo. Olkoon sinunkin päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!