02.02.2012 - Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta!

Pakkanen kiristyy, aurinkoa päivällä. Otsikko Psalmista 84.

Vuorokausi ehti vaihtua, vaikka itse elän vielä keskiviikkoa. Luin erään mainion kirjan loppuun, kun en malttanut sitä keskeyttää.

Olen onnellinen: veroilmoitus viime vuodelta on tehty! Se näyttää, että aavistuksen verran jäi käteen kirjojen myynnistä, eli ei tullut tappiota. En toki itse osannut ilmoitusta tehdä. Ystävällinen Rex vaimoineen riensi auttamaan, ja häneltä se sujui. Hänen vaimoltaan kyselin käsityöniksejä.

On aika julkaista viime kuussa esittämäni kilpailun voittaja, sekä paljastaa oikea vastaus kysymykseen, montako kirjaani myytiin viime vuonna. Siihen määrään sisältyy siis netissä myydyt, itse myymäni tai lahjoittamani kirjat.

Oikea vastaus on n.637 kirjaa. Lähinnä oikein vastasi Kaisa J. Runottarenpolulta, joka ehdotteli vähän alle 600, joten hänelle aplodit runsaine selkään paukutteluineen ja onnitteluineen. Otan yhteyttä, Kaisa, ja sovimme kirjan toimittamisesta sinulle. Kiitos vielä kaikille arvauskilpailuun osallistujille!

Olen saanut hovikampaajan! Lähistöllä asuva ystävättäreni on kouluttautunut ammattiin ja istuin hänen luonaan hyvän tovin aamusella. Varailin jo uuttakin aikaa ajatellen häitä, jotka lähestyvät kevään korvalla. Saimme rupatella rauhassa samalla Krissen kanssa, kun hän klipsi hiuksiani. Jaoimme rukousvastauksia ja -aiheita. Monta kiitoksen aihetta oli molemmilla.

Pakkanen tuntui navakammalle kuin aiemmin, eikä ihme, sillä se kiristyy yhä. En käynyt uimassa tänään, en ehtinyt. Kävelin Arin luo iltapäivällä, tein pikku löytöjä. Muutama suloinen karkkipaperi sekä yksi tölkki.

Ihmeellistä, miten voi kokea iloa värikkäästä, pienestä paperinpalasesta kadulla! Ehkä kaikkea kaunista osaa paremmin arvostaa, kun katselee elämää kiitollisin silmin ja on nähnyt myös sen pimeää puolta.

Ari istui valmiiksi pyörätuolissaan, olin soittanut ja pyytänyt pukemaan hänet. Sama juttu kuin eilen: hän alkoi yskiä tavattomasti reilun tunnin kuluttua, joten siirsin hänet vuoteeseen. Ehdimme kuitenkin sitä ennen kuunnella elämäntarinaamme kirjaani kuunnellen. Jumalan sana kirjassani tekee siitä elävän ja voimallisen. Jokaista Jumalan antamaa sanaa olemme tarvinneet yhteisellä taipaleellamme. Tarvitsemme edelleen.

Katoin kahvipöydän, kun Rex vaimoineen saapui viiden maissa. He eivät ole aiemmin käyneet tässä kodissani. Sydämeni keveni monella kilolla, kun Rex hoiteli veropaperini näppärästi. Mikä huojennus minulle, onnettoman huonolle virallisten papereiden käsittelijälle.

Luojan kiitos, ei liene tarkoituskaan, että me pienet ihmiset osaisimme kaiken yksin. Voimme auttaa toisiamme niillä lahjoilla ja kyvyillä, mitä meillä jokaisella on. Uskon, että se on Jumalankin ajatus.

Ompelin pussukoitani vieraitteni lähdettyä niin kauan, että aloin möhliä. Vielä senkin jälkeen jatkoin sinnikkäästi, sillä on mukava nähdä kättensä jälkeä.

Kenties hiipparoin vähitellen nukkumaan, jahka luen Raamatusta vielä jotain. Sitä ennen Chambersin ajatuksia:

"Uudestisyntyminen" on otsikkona, 2. Pietarin kirje 1:4

"Kautta Raamatun meille ilmoitetaan selkeästi Jumalan lain auktoriteetti. Ihmisen velvollisuus on vastata sen vaatimuksiin, mutta samalla meille ilmoitetaan uudestisyntyminen, siis se, että me voimme syntyä elämään, jossa saamme omaksemme kaikkivaltiaan Jumalan pyhyyden.

"Meille annetaan Jumalan oma pyhyys, ei voimaa jäljitellä hänen pyhyyttään, vaan Jumalan oma luonto. Meissä asuu "hänen jumalallinen voimansa, me olemme tulleet "osallisiksi jumalallisesta luonnosta".

"Jumala ruumiillistuu meissä uudestisyntymisen kautta. Raamattu ilmoittaa, että Jeesus Kristus, joka on lihaksi tullut Jumala, on nostanut koko ihmiskunnan uudelle velvollisuuden tasolle. Sillä tasolla meidän velvollisuutemme ei ole olla ehdottoman pyhiä, vaan antaa Jumalan olla ehdottoman pyhä meissä."
-Jumalan täyteydestä, 1.helmikuuta.

Heleätä helmikuun pakkasta, arvoisa lukijani!