30.01.2012 - Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon!

Kireähköä pakkasta, aurinkoa paistoi päivällä. Otsikko Mt 25

Voi, kunpa olisimme valmiita, kun Jeesus tulee ja häät alkavat! Kamalinta on, jos kuvittelen olevani Tiellä, mutta olenkin sivutiellä. Harmaa alue on vaarallinen: sille voimme jokainen luisua, vaikka olisimme Hengessä aloittaneet.

Paavali varoitti galatalaisia: Te aloititte Hengessä, lihassako lopetatte vaelluksenne?

Varoituksen, kehotuksen ja rohkaisun sanat ovat aina paikallaan. Itsekin kyselen: miten olla valmiina, miten elää uskossa? Pysyttelen mahdollisimman lähellä Jeesusta, tarvitsen häntä joka päivä, puhun hänelle, luen hänen puhettaan minulle Sanasta.

Ja tottelen, kun saan kehotuksen häneltä. Minulla on edelleen eräs tehtävä tekemättä, mutta onnistun luistamaan siitä joka päivä. Herra auttakoon, että voisin sen toimittaa mahdollisimman pian. Turha odottaa uusia toimeksiantoja, kun entiset hommat ovat hoitamatta.

Juttelin Eikanssin kanssa ikäisistämme naisista. Hän on likipitäen ikäiseni, ja tapaan häntä aina kirjastossa, sattuneesta syystä. Hän on siellä töissä, ja minä asioin harva se päivä. Kun ikää on 50+, huomaan, että en ehdikään tehdä kaikkea sitä, mitä toivoisin tekeväni. Päivät vain kuluvat iltaan. Suunnitelmia on, mutta aikaa ja voimia niiden toteuttamiseen ei olekaan.

Ikä tekee työtään. Keskipäivä on ylitetty. Oma keskeneräisyys on ilmeistä, vajavaisuus ja rajallisuus tulevat vastaan. On opeteltava armollisuutta itseäni kohtaan. Olen tavallinen, keskimääräinen, en mitään erityistä. Ehkä nuorena on suuria suunnitelmia, mutta nyt huomaan, että tavallinen arki on onnea.

Suurta on tyytyväisyys yhdessä jumalisuuden kanssa. Kun on elatus ja vaatteet, tyydyn niihin, ja niin on hyvä. Voin haaveilla mökeistä ja rannoista, matkoista ja muusta, eikä se ole väärin. Siunattua on kuitenkin istua keinussa tai maata sohvalla oman kotini rauhassa. Siinä on lepo.

Kun Herra vain mua paimentaa
ei multa mitään puutu.
Hän kaitsemasta minua
ei väsy ei hän suutu.
Hän ruokkii taivaan leivällä
ja elävällä vedellä.
Hän sielun virvoittaapi.

Näin sanotaan virressa, joka on tehty rakkaasta paimenpsalmista 23.

Olin Arin luona iltapäivällä. Hän istui tyynesti tuolissaan, kun menin. Danilo Valla puhui italiaa tv7:lla Arin huoneessa. Hoitajat olivat saaneet Arin hienosti tuoliinsa, ja se oli minulle helpotus.

Myös peg-letku toimi hyvin, Ari voi mainiosti.

Kuuntelimme kirjaani, joka on Arilla cd:llä. Vain kymmenisen sivua tänään, kun on niin tuhtia tekstiä. Ari olisi kai vieläkin kuunnellut, mutta sanoin, että jatketaan toiste. Jatkoimme Raamatun tekstillä.

Ari alkoi yskiä, eikä siitä tullut loppua. Niinpä laitoin hänet vuoteeseen, jossa yskiminen jatkui jonkin aikaa. Hieroin tapani mukaan Arin jalat, ja yskiminen vähitellen loppui. Rukoilimme, ja Ari varmasti nukahti jälleen, kun lähdin.

Sain virkatuksi monta isoäidin neliötä, join pari kupillista kahvia ja kipollisen porkkanoita.

Kävin paluumatkalla kolmessa kaupassa. Vertailin lankojen hintoja, ostin ruokaa. Kävi vähän köppäisesti sapuskan suhteen. Kello oli jo seitsemän, kun olin kotona, ja olin nälissäni. Kiskaisin kolme pikkukoipea poskeeni, ja kyllä maistuivat herkullisilta. Niin että tällainen kuurilainen! Raejuustoa jatkoksi, ja kofeiinitonta kahvia palan painikkeeksi.

Mutta ottaen huomioon, että koipia vielä jäi, olin sentään aika tiukka!

Aamulla puntariin, ja ruokavaliomuutos jatkuu ja paino saa luvan vielä laskea. Ja uskon, että se laskee. Tein strategisen virheen, kun en ottanut kunnon eväitä Arin luo. Mutta en sentään syönyt suklaita, joita niitäkin on hyllyssä vielä jäljellä.

Kuuntelin Päivin pesulan, jossa haastateltiin Hanna Ekolaa leskeydestä. Saara Kinnunen kertoi kirjaansa liittyen avioeron seurauksista sille, joka tulee hylätyksi. Löysin itselleni hänen puheestaan jotain. Kyse oli jämähtäneestä tunteesta. En muista tarkkaa sanaa, mutta viisaasti Saara puhui.

Tuo jämähtänyt tunne, tai muu sellainen, tarkoittaa sitä, että ihminen tuntee vaikkapa vihaa, kun hänet hylätään. Hän ei kuitenkaan pääse tunteesta eroon, vaan se jää päälle. Silloin voi olla kyse siitä, että joskus lapsena, nuorena tai myöhemmin, hän on tuntenut jossain tilanteessa saman tunteen, mutta ei ole kyennyt sitä käsittelemään. Nyt kun tuo tunne tulee uudestaan, se jää päälle. Kyse on aiemman tunteen aiheuttamasta traumasta, jonka uusi kokemus iskee päälle eikä päästä irti, ennen kuin aiempi trauma on käsitelty.

Osasinko ilmaista, vai jäikö epäselväksi?

Nyt on aika pinkaista nukkumaan, ettei mene yötöiksi.
Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!