29.01.2012 - Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi!

Pakkanen aika kireä, vähän tuultakin, mutta ei paljon.

Sairaalaan mennessäni kierrän tietä myöten, vaikka reitti on pitempi. Olen joka päivä toiveikkaasti tiiraillut, eikö joku olisi oikaissut metsän poikki, niin että voisin itsekin mennä lyhyemmän kautta. Mutta ei.

Tänään yllättäen huomasin yhdet jäljet metsän läpi. Heti hyökkäsin sitä kautta kulkemaan. Mutta edellä kulkija olikin kääntynyt reitiltä piakkoin, joten jouduin rämpimään kuitenkin itse tieni avaten. Lumi oli kuitenkin jäistä, joten se ei kastellut lahkeita eikä sukkia, eikä ollut kovin vaikeakulkuista kahlata.

Nyt on reitti siis auki! Jonkun on vain aina kuljettava edeltä. On helpompi mennä perässä kuin johtaa joukkoa. Onneksi Jeesus on avannut tien taivaaseen, ja on itse Tie, jota seuraamalla pääsemme perille. Ei tarvitse rämpiä umpihangessa.

Tarkoituksemme oli mennä kirkkoon viideksi. Ari oli puettu valmiiksi valkoiseen kauluspaitaan, ruoka tippui vielä ja hän makasi vuoteessaan. Aloin laittaa hänelle vettä pullon kautta, ja vilkaisin samalla, että letku on siisti mahan seudulta.

Letku olikin irti mahasta! Ruoka oli valunut reiästä Arin päälle, vaatteille ja sänkyyn. Työnsin välittömästi puhtaan imuletkun reiästä Arin mahaan, ettei reikä ala umpeutua, mikä alkaa heti tapahtua, kun letku lähtee tai otetaan pois.

Kävin huutelemassa hoitajalle asiasta, ja hän soitti päivystävälle lääkärille. Kiersin välillä letkua, ettei se jumitu.

Olin ensin toiveissa, että ehtisimme kirkkoon, mutta päivystäjän tulo saattaisi viipyä, joten peruin kyydin. Teippasin letkun Arin mahaan kiinni, ettei se pullahda ulos, kun Ari yskäisee. Ari voi onneksi hyvin.

Jännitti, osaako lääkäri laittaa uuden pegin, sillä eivät nämä välttämättä ole joutuneet koskaan sitä tekemään.

Tunnin päästä tuli nuori, ruotsinkielinen tyttönen - lääkäri, joka oli asiallinen ja taitava. Hän hoiti homman hienosti. Kiitos Jumalalle!

Olisi ollut mukava mennä kirkkoon ja ehtoolliselle, mutta olen tottunut siihen, että muutoksia tulee. Rukolin, että ehdimme kirkkoon, jos niin on hyvä, mutta emme ehtineet. Ari alkoi nukahdella, minä keinuttelin, kuuntelimme Raamattua. Letku tuntui vetävän, kun laitoin veden tippumaan.

Kiitimme Jumalaa yhdessä ja rukoilimme vähän ennen kuin lähdin seitsemän maissa.

Kuutisen viikkoa sattui samanlainen tapaus. Olimme lähdössä kirkkoon, mutta se piti perua, koska Arin letku oli irronnut, eikä uusi letku vetänyt kunnolla. Näköjään vastustaa kunnolla nyt kirkkoon pääsy.

Kolme tyhjää tölkkiä ja neljä karamellipaperia oli plakkarissani, kun saavuin kotiin. Illan olen lukenut herkkää ja hurmaavaa Satakieli-romaania. Kuuntelin myös Markus Pöyryn tämän päiväisen saarnan, sekä erään Roomalaiskirjeen selityksen hänen opettamanaan.

Lienee aika kömpiä nukkumaan, mutta vielä pieni lukuhetki ennen nukahtamista.

Hyvää yötä, arvoisa lukijani, ja siunausta alkaneeseen viikkoon ja kuukauden vaihtumiseen!