15.10.2011 - Sinä olet minun kanssani

Meri tyyni, aurinkoista, syksyistä

Olen väsynyt, piipussa. Minun on ylen vaikea olla pois Arin luota, jos olen maisemissa. Tänään kuitenkin jätin menemättä sairaalaan. Puin jo päälleni, mutta riisuin ulkovaatteet takaisin naulakkoon. En jaksa.

Alan vihata koko sairaalaa, jos en osaa ottaa välipäiviä. Vaikka minun on oikeasti hyvä olla Arin luona, sairaalaympäristö on raskas. Lisäksi pienetkin sähläykset Arin hoidossa ovat kuin pikkuinen piikki reppuuni, vaikka kuvittelen osaavani siirtää takavasemmalle epäoleelliset asiat.

Koska tiedän, että Ari kaipaa minua aina, kun en ole siellä, haluaisin olla hänen lähellään. Ja itsekin olen siinä onnellinen. Mutta jälleen joudun opettelemaan lujuutta ja määrätietoisuutta. Minulla on sitä varmaan kohtalaisen paljon keskimääräisesti mitattuna. Tarvitsen kuitenkin lisää paukkuja, että osaan rajata voimani.

Minun tekisi mieleni mennä Turkuun tiistaina 25. päivä, kun MS-liiton valokuvausnäyttely avataan, ja minulle on kutsu käynyt. Suunnittelin,
-että posahdan junalla Turkuun tiistaiaamuna,
-käyn siellä kampaajalla,
-menen yhdeltä Mauno Koivisto-saliin avajaisiin.
-hyppään kolmen junaan.
-kuudelta olen Seinäjoella,
-osallistun Naisten kesken -iltaan, jossa esittelen kirjani, ja
-Jooynnän kyydissä pääsen kotiin Vaasaan.

Päivällä suunnitelma vaikutti vedenpitävältä.
Seuraavana yönä valvoin ja mietin. Tuollainen suunnitelma olisi onnistunut minulta joitakin vuosia sitten, kun voimakerrokseni ei ollut vielä kaventunut minimiin.

Jos nyt toteuttaisin tuon suunnitelmani, olisin seuraavana yönä entinen mummo. Tai ainakin täysin riekaleina.

Tilasin kiltisti kampaajan kotinurkilta, ammattikoulusta, joka on edullisin pulju näillä leveyksillä. En mene Turkuun, mutta Naisten iltaan menen tietysti Jooynnän kyydissä, jos Jumala suo ja olen terve.

Aamulla soudin ja huopasin: mennäkö uimaan vaiko vain kauppaan. Lopputuloksesta päätellen päädyin kävelemään vain ruokaostoksille. Matkalla soitin Marjalle pitkästä aikaa, ja kävelin samalla Hietasaareen. Riisuiduin uimista varten todetakseni vain, että uikkareita ei ole repussa.

Ystävällinen vanha rouva lainasi uikkarinsa minulle. Olin paikoitellen kookkaampi kuin ikärouva, joten muotoilin uima-asuni push-up -tyyliseksi kokonaisuudeksi, ja puku piti kutinsa uimisen ajan. Meri oli täysin tyyni ja sangen ihana.

Kauppakassini sai toimia pyyhkeenä, onneksi kankainen kassi sentään.

Juutuin ostoskärryjen luo varmaan tunniksi, kun tapasin vanhan tutun ja jäimme juttelemaan. Myin kirjani hänelle, puhuimme syntyjä syviä. Ihmisiä virtasi sisään ja ulos kaupasta, mutta siinä me rukoilimme johdatusta ystävän asioihin. Oi, miten suloinen kohtaaminen se oli!

Näin lukuisia tuttuja jutellessamme, enkä voinut puhutella joitakin, joita olisin tahtonut, mutta rukouksin ja siunauksin muistan erästäkin entistä naapuria.

Kassana oli rouva, jonka lasta olen hoitanut noin 25 vuotta sitten. Hän on lukemassa kirjaani, myin sen kassajonossa kerran hänelle. Rouva oli innoissaan siitä, että mieheni ja hän ovat samasta pitäjästä!

Vein ostokseni, tarjouskahvit lähinnä, kotiin, söin ja lähdin uudestaan lenkille. Nyt toiseen tarjouskauppaan. Sieltä haalin edullista ruokatavaraa. Tero on tulossa lomalle pariksi päiväksi ensi kertaa Tampereelta, joten varustaudun kuten äidin tekee mieli tehdä.

Tero täyttää tänään 20 vuotta, joten sydämelliset onnitteluni sinne Nääsvilleen viidennen kerroksen opiskelijakämppään!

Ilta pimenee. Olen sytyttänyt kynttilät tuvan ja keittiön ikkunalle. Aion kirjoitella vielä tänään. Kakkoskirja on valmisteilla, pyrin kurinalaisuuteen kirjoittamisessani. Lukeakin tahdon, Hirvisaaren paksu romaani odottaa muun lisäksi.

Huomenna menen Arin luo, jos Herra suo, ja menemme viideksi Huutoniemen kirkolle. Otan kirjaesitykseni mukaan, ja kerron kirjani tekemisestä, sen sisällöstä ja rukoilen, että osaan puhua niin kuin puhua tulee. Herra olkoon minun kanssani siinä.

Siunausta viikonloppuusi sinulle myös, arvoisa lukijani!