23.08.2011 - Kutomista, kellumista ja Raamatun kuuntelua

Muka satoi, mutta sitten paistoikin aurinko

Siunattu asia herätä hyvissä ajoin, mutta kiirettä on pitänyt siitä huolimatta.

Aamuvartiot joudun pitämään itsekseni, kun Tero ei ole enää kotona. Join aamukahvit, luin Raamattua, rukoilinkin asiasta tehden. Rukous on minusta vaikea laji. Siitä laistan usein, tai rukoilen ikään kuin vasemmalla kädellä, kun parempi olisi tehdä se oikealla. Toisin sanoen keskittyä asiaan paremmin.

Tein kirjapaketin tilaajalle. Halusin laittaa kirjeen sen mukaan, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. En ehtinyt. Piti maksaa laskuja, selvittää yhtä sun toista asiaa. Tuli jo kiire uimaan, kauppaan ja sairaalaan.

Piti hypätä pyörälle, vaikka suunnittelin kävellä. Jälleen oli meriveden lämpö laskenut, mutta kelluminen sujui edelleen mainiosti. Varttitunti on sopiva aika olla vedessä. Muuan mies luuli nähneensä ruumiin, mutta onneksi olin täysin hengissä.

Kelluessani ehdin laulaa mielessäni monta raamattulaulua ja rukousta. Toivon ja rukoilen karaisua itselleni. En tahtoisi syysflunssia ja keuhkokuumeita tänä talvena. Olen napsinut tyrnimarjoja, ettei ainakaan c-vitamiinista jää kiinni terveenä pysymiseni.

Jätin pyörän talomme eteen, olin menossa sillä Arin luo. Keitin vain kahvit pulloon tuvassa. Kun menin ulos, satoi. Vein pyörän lukon taakse varastoon. Kun olin lähdössä autolla, sade loppui.

Raahasin taas tämän läppärin mukanani, mutta en ehtinyt käyttää sitä. Olimme ulkona kolme tuntia. Läppärin akku on niin kehno, etten voi käyttää sitä muuten kuin johto seinässä. Sitä paitsi nettikään ei oikein toimi Arin huoneessa.

Ensin vähän satoi, kun pääsimme ulos, mutta koska olimme koivun alla Arin ruokailun takia, sade ei haitannut. Sade loppui, ja alkoi auringon paiste.

Ari yski aika lailla, mutta olin siihen sangen tyytyväinen. Yllytin vain yskimään lisää. Nenäliinoja oli iso pinkka mukana. Arin keuhkot tarvitsevat tuuletusta. Siitä jatkuva pieni ja isompikin lämpö johtunevat.

Aikansa yskittyään Ari nukkui oikein rauhallisesti ja tyynesti. Kuuntelimme Raamattua. Taaskaan ei minun ehdottamani romaani kelvannut, mutta ei haitannut. Välillä hain vettä Arin ruokapulloon, mutta veden tiputtaminen jäi, koska letku alkoi vuotaa, kuten joskus käy. Veden ehti tiputtaa sisällä myöhemmin.

Kudoin toisen lapasen valmiiksi ja aloitin toista. Ristikkoakin tein vähäsen.

Oli kesäistä, hyvä mieli, rauha ja lepo Arin ja Jumalan kanssa.

"Kun Herra vain mua paimentaa,
ei multa mitään puutu.
Hän kaitsemasta minua,
ei väsy, ei hän suutu.
Hän ruokkii taivaan leivällä.
ja elämän myös vedellä.
Hän sielun virvoittaapi."
-En muista virren numeroa, mutta virsikirjasta löytyy.

Ihmisen hyvinvoinnille on tärkeää se, että tyytyy siihen, mitä on. Voi olla köyhä tai rikas, ei väliä, mutta jos asenne on väärä, on jatkuva tarve saada lisää, enemmän ja parempaa. Mikään ei riitä.
"Kun teillä on elatus ja vaatteet,
niin tyytykää niihin."
Ei sen paremmin voisi asiaa ilmaista, kuin Raamattu sen sanoo. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni ja kiitollinen, että Ari on elossa.

Tapasin uimassa tuttuja ja kaupassa uusia tuttavuuksia, kun hain maitoa ja jauhelihaa. Keitin perunoita ja kastiketta ruuaksi iltamassa, kun Petri tuli käymään. Joimme hyvät kahvit päälle. Rukoilimme ja juttelimme.

Tunnin päästä pääsen saunaan. Liotan varpaitani, otan sorkkalöylyjä. Nautin kodistani ja illan rauhasta. Kirjoittelen, luen.

Rämpyttelen hiukan kitaraa ja mietin valmiiksi lauluja huomiseen lauluhetkeen Tammikartanossa. Siitä on monta vuotta aikaa, kun viimeksi olin siellä laulelemassa, ja nautin sinne menosta. Toivon ja rukoilen, että sinne tulisi paljon ihmisiä mukaan.

Rukousaihe on myös se, että Ari ei yskisi. On kiusallista, jos joudun joka säkeistön välissä tekemään kaivauksia Arin nielussa, mutta jos niin pitää toimia, niin sitten pitää. Herrapa nämä asiat tietää ja johtaa, kuten hyvä on.

Siunattua iltaa sinulle, arvoisa lukijani!