29.04.2009 - Vappua kohti, kesää kohti

Pilvisen oloista, mutta aurinko taitaa vielä ilmestyä

Terveisiä töistä. Hyvin olen jaksanut nämä pari päivää, vaikka yöt ovat menneet kuuhistellessa ajatusten kanssa. Olen ollut kuitenkin valoisalla mielellä. Arille tosin päkätin eilen käydessäni, mutta hän kestänee sen. Katsoimme eilen Derek Princen ohjelman rististä, ja se oli jälleen puhutteleva.

D.P. valotti asiaa, joka on tavallaan helppo, mutta toisaalta äärimmäisen vaikea ymmärtää. Hän opetti lain, eli lihan, sekä Hengen mukaan vaeltamisesta.

Lihan mukaan syntyneen lapsen, eli Ismaelin oli lähdettävä äiteineen pois, kun Hengen mukaan syntynyt lapsi, Iisak syntyi. Ismael oli syntynyt miehen tahdosta, mutta Iisak syntyi yliluonnollisesti, ihmeen kautta, Jumalan tahdosta.

Samoin D.P. otti esimerkin kaverista, jolla on parikin yliopistoarvosanaa. Hän saa valita mukaansa kartan tai oppaan. Kartta kuvaa omaa tietoa ja viisautta, opas Pyhää Henkeä. Tämä inhimillisesti viisas kaveri ottaa kartan, koska kyllähän hän hallitsee sen lukemisen.

Hetken kuluttua kaveri seisoo pimeässä yössä, rankkasateessa kuilun reunalla, eikä saa kartasta selvää. Opas tulee, ja kysyy, saisiko ohjata. Kohta kaveri seisoo auringonpaisteessa, ja kaikki on hyvin. Silloin hän jälleen kaivaa karttansa esille, sillä hän osaa itsekin tästä eteenpäin. Pian kaveri löytää itsensä suosta tarpomasta.

Tätä samaa oman tahdon tien kulkemista kuvaa hyvin mm. Psalmi 106. Kukin meistä löytää varmasti itsensä tavan takaa yrittämästä itse sen sijaan, että luottaisimme vain Herraan.

Lain tiellä, oman yrittämisen tiellä, menee usko Jumalan yliluonnollisuuteen ja suuruuteen. Huomasin tuon itse vähän aikaa sitten. Oma yrittämiseni vei voimani, kunnes jälleen Jumala armossaan näytti, että vaikea Hänen on auttaa, kun minä en anna ohjaksia Jumalalle.

Jos haluan täyttää lain, se olisi täytettävä koko ajan, jatkuvasti, kaikessa. Siihen ei kukaan ihminen ole koskaan pystynyt eikä pysty. Sen takia ainoa mahdollisuus kelvata Jumalalle on uskoa, että Jeesus on täyttänyt lain minun puolestani. Jumala vihaa syntiä, mutta pelastaa sen, joka uskoo Jeesukseen. Silloin usko luetaan vanhurskaudeksi syntiselle, ja tämä pelastuu. Mutta uskoon ei saa lisätä mitään omia tekoja. Parhaatkin tekomme ovat kuin saastainen vaate Jumalan silmissä, sanotaan Raamatussa.

Tämän päivän Chambers Parhaani Hänelle -kirjassaan sanoo:
"Varmuus on tavallisen ihmiselämän merkki; ihana epävarmuus on hengellisen elämän merkki.
Varmuus Jumalasta merkitsee, että me olemme epävarmoja kaikista teistämme, me emme tiedä, mitä päivä tuo.
Tämä sanotaan tavallisesti murheen huokauksin, mutta se pitäisi olla pikemminkin henkeään pidättelevän odotuksen ilmaus.
Me olemme epävarmoja seuraavasta askeleesta, mutta aivan varmoja Jumalasta."

Jotain tuollaista minäkin elämässäni koen. Paitsi siis silloin, kun alan murehtia ja järkeillä niin, että menetän luottamukseni. Sen jälkeen lopahtavat voimanikin.

Aki Miettinen puolestaan opetti sota-asusta One Way Mission -ohjelmassa maanantaina. Armeija joko hyökkää, puolustaa tai käy viivytystaistelua. Miettinen sanoi, että Jumalan armeija hyökkää vihollisen joukkoja vastaan, ja aseena on Hengen miekka, Jumalan sana. Sen takia on tunnettava tuo miekka, Raamattu, mitä se pitää sisällään. Vaikea on taistella, jos ei tunne asettaan.

Rukoukseen Miettinen myös rohkaisi. Hän sanoi, että se on väkevä ase. Uskon, että Ari sai myös voimaa tuosta puheesta, sillä rukous on ainoita tapoja, millä Ari voi taistella, mutta Jumala ei ole jättänyt Aria tyhjän varaan. Hänellä on tärkeä tehtävä.

Tänään on seurakuntasalilla lähetysiltamat. Siellä on mm. näytelmä Martti Rautasesta ja ylipäänsä 150v sitten alkaneesta lähetystyöstä. Tekee mieleni mennä katsomaan, jos vain jaksan. Menen Arin luo siinä tapauksessa ennen töiden alkua.

Jos olet lukenut Wilkersonin profetian 7.3., jossa hän näki katastrofin koskettavan koko ihmiskuntaa, mietit varmasti kuten minäkin, tarkoittaako se sikainfluenssaa, joka on laajenemassa tällä hetkellä ympäriinsä. Jää nähtäväksi, mutta Jumala meitä varjelkoon!

Siunausta keväiseen päivääsi. Jääkäämme armon varaan, arvoisat lukijani!

jk.
En tunnustaudu mielelläni lintujen vihaajaksi, mutta katson kyräillen naapurin savupiippuja. Toisessa siis on jo naakoilla pesä, kuten viime kesänä. Ne ovat tulleet jäädäkseen. Nyt toisen piipun reunalla kököttää harmaalokkipari hyvin itsetietoisen oloisena. Epäilen niillä olevan suunnitelmia uuden kodin sijainniksi! Koulumme katolle lokit myös tekevät pesää: viime keväänä ne tekivät myös, mutta pesä hajotettiin, sillä lokit hyökkäilivät lapsia kohti.