Kategoriat: Ajankohtaista

Maljakossani on vielä näitä palstani kukkasia tai siemenkotia oikeastaan, vaikka palstan olen luovuttanut jo pois.

Pimeää jälleen, sisällä alkaa olla koleaa. Lämmitys laitetaan päälle tänään.

Kohta on kirjan tekstit kasassa. Nyt on 134 kai kirjoitettuna. Ainakin yksi juttu on vielä mielessä, mutta tuntuma on sellainen, että vähitellen olen kertonut oleellisen. Tosin tähänkin asti minulla on ollut vain pari aihetta kerrallaan mielessäni, ja kun olen kirjoittanut ne, niin taas on pulpahtanut uusi pintaan.

Olen ollut viime aikoina kahdella uudella kurssilla, jotka molemmat liittyvät kirjoittamiseen. Yritän saada vinkkejä itselleni. Jotain pientä olen saanut haaviini tähän mennessä. Enemmänkin kyllä ihan muita kuin kirjoittamiseen liittyvää.

Eräs huomioni. Lapsuudessani ihmiset olivat joko uskovaisia tai ateisteja/jumalankieltäjiä. Nyt tuntuu, että Jumalasta ja Raamatusta puhutaan avoimemmin kuin aiemmin. Kuitenkaan näillä puhujilla kyse ei ole uskosta, vaan jostain humanismista tai ties mistä lööperistä. Olen aivan ymmällä. Oikeita uskovia on vaikea erottaa kaiken sekavan keskeltä. Vai onko? "Hedelmistä te tunnette heidät", Jeesus sanoi.

Jumalasta puhuminen ei vielä todista sitä, että puhuja tuntisi Jumalan. Päinvastoin, hän saattaa kertoa, että ei usko mihinkään jumaliin, ja se käsitetään siten, että ihminen on hengellinen ellei suorastaan uskovainen. Kuulijoiden mielestä tuollainen osoittaa jonkinmoista hengellisyyttä. "Kun Jeesus palaa takaisin, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" kysytään Raamatussa.

En ole aukaissut sanaista arkkuani, sillä en tykkää riidellä. Olen huono väittelijä. Minua ei kiinnosta kiistellä eikä käydä sanasotaa hengellisistä tai muistakaan asioista. Mutta en voi vaietakaan pitkän päälle. Pitää siis rukoilla ja pyytää viisautta. Eihän tässä ihmisiä vastaan olla taistelussa, vaan henkivaltoja vastaan, jotka haluavat tuhota jokaisen ihmisen. Mukavia ihmisiä kaikki nuo, joita olen kohdannut. Ei minulla heitä vastaan ole mitään. Mutta miten kertoa heille, että Jumala on oikeasti olemassa, ja sillä on merkitystä, miten suhtaudumme häneen. Ja että tarvitsemme Jeesuksen Puolustajaksemme Jumalan edessä kuolemamme hetkellä.

Minulle on auennut uudella tavalla jotkut psalmien kohdat, sen jälkeen kun näin uneni, jossa olin ihan hukassa, kadotuksessa vissiin. Edelleen minulla on ihmeellinen tunne, kun ajattelen untani. (Ajankohtainen 13.9) Olin eksyksissä, täysin tietämätön, missä olen, mihin menen, mitä pitäisi tehdä. Kun pyysin Jeesusta kahdesti auttamaan, tulin järkiini tai nousin pois siitä kamalasta tietämättömyyden olotilasta.

Psalmi 18:
4. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun.
5. Kuoleman paulat piirittivät minut, turmion virrat peljästyttivät minut.
6. Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut.
7. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa.
17. Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut ylös suurista vesistä;
18. hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani, minun vihamiehistäni, sillä he olivat minua väkevämmät.
19. He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni.
20. Hän toi minut avaraan paikkaan, hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun.
49. sinä, joka pelastat minut vihollisistani ja korotat minut vastustajaini ylitse ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.
50. Sentähden minä ylistän sinua, Herra, kansojen keskuudessa ja veisaan sinun nimesi kiitosta,

Monet psalmin jakeet ovat auenneet minulle tuon unen myötä. Itsessäni olen hukassa, kadoksissa, pelon ja ahdistuksen vallassa ilman Jumalaa. Jeesus on puolustajani, ja kun huudan häntä avuksi, pääsen kuin haudasta vapaaksi.

En ole saanut lukijoiltani mitään kommentteja unesta tai selityksiä sille. Eräs henkilö pani kaiken väsymyksen ja kovan elämän tiliin, mutta itse tiedän, että siitä ei ollut kysymys. Aika näyttää, mikä tarkoitus unella oli. Kenties tarvitsen itse sitä vahvistukseksi tulevia päiviä varten. Siitä olen varma, että Jumala puhui tuon unen kautta, eikä turhaan. Otan sen vakavasti.

Hain talven puolukat viime perjantaina. Talvi saa siis tulla! Puolukat ovat portaalla pömpättynä ja olen ahminut niitä joka päivä. Kävin luovuttamassa verta pari päivää sitten, joten on syytäkin syödä vitamiineja.

Huomenna on pyhäkoulu koululaisille. Tunnen nöyryyttä tuossa tehtävässä. Rukoukset ovat tarpeen, sillä lapset ovat aitoja, vilpittömiä ja vastaanottavaisia. Haluan puhua heille vain totta ja sitä, mikä herättää uskoa Jumalaan ja Jeesukseen, eikä johda heitä väärään suuntaan.

Huomasin, että jo ekaluokkalaiset rakastuivat virsikirjoihin. Jokainen tahtoo sellaisen, vaikka vain pari heistä osaa lukea. Mutta kun kirja on auki oikeasta kohdasta, ja lapsi tietää, että nyt lauletaan tämä laulu, niin uskon sen herättävän kaiken muun lisäksi vielä innostusta oppia pian lukemaan.

Jumala yksin tietää, mitä kylvö pieniin sydämiin saa aikaan. Rukoilen, että se kantaa satoa iankaikkiseen elämään asti. Rukoilen lähetystyöntekijöitä näistä lapsista. Herra sen yksin tekee, ja olen kiitollinen, jos saan olla kylväjä.

Lauantaina on jännittävä päivä. Menen tapaamaan oikolukijaani ensi kertaa. Siitä tulee mielenkiintoista.

Hyvää loppuviikkoa, sinullekin, hyvä lukijani!