Kategoriat: Ajankohtaista

Edes jotain punaista kukkaa joulun alkajaisiksi. Tammikartanon pihalta kesällä.

Tänään alkaa joulun aika!

Eilen sain uuden näköalan Raamatun teksteihin. Olin vankilassa laulamassa joululauluja. Tai itse asiassa kävi niin, etteivät ne kolme ihmistä jaksaneet pysyä paikallaan, eikä heitä kiinnostanut juuri mikään lauluista.

Tulin ehdottaneeksi, jos voin laulaa jouluevankeliumin, jonka olen säveltänyt. Sen jälkeen lauloin Jes 9 - Hänen nimensä on, Ihmeellinen, Neuvontuoja, Väkevä Jumala. Siirryin laulamaan Sinä kansa, joka...älä itke...hän on totisesti armollinen, kun apua huudat...sinun korvasi kuulevat...jos poikkeatte oikealle tai vasemmalle...tässä on tie, sitä käykää. Kaksi jäi istumaan kuin naulittuna paikalleen. Kaikki levottomuus ja kiire katosivat.

Aina uusi laulu tuli mieleeni, ja hämmennyin itse aivan: joka laulu, joka Raamatun kohta, puhuu vangitulle, sidotulle ihmiselle. Koin yhteyttä noiden ihmisten kanssa. Minä olen saanut sävelen teksteihin, jotka ovat olleet minun elämääni. Nyt laulan noille vankilassa oleville niitä tekstejä, ja ne kertovat heidän elämästään. Eräässäkin sanotaan: minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartija aamua! Voi ihmeellistä Jumalaa: laulut olivat kuin heille tehtyjä. Tai sitten vain kuvittelin. Mutta jotain ihmeellistä tuossa hetkessä oli.

Olemme hurahtaneet työparini kanssa kerta kaikkiaan hervottomiksi. Nimittäin olemme ryhtyneet kirjalliselle alalle(uutta, eikö vaan!). Hän on loistava piirtäjä, ja minä pistelen sanoja riviin. Tänäkin aamuna olen riimitellyt muutaman säkeen ja kokenut suurta iloa. Työkaverit ovat päässeet osalliseksi joutumalla kirjallisten tuotostemme kohteeksi. Kyllä meille on nauru maittanut!

Eilen oli suuri ilo, kun Ari oli virkeänä päivällä käydessäni. Kävimme "henkistä valmennusta" juhlia varten läpi. Rukoushan se paras ja tehokkain on, mutta ystävien kautta olemme saaneet monta viisasta sanaa ? ehkä juuri rukouksen ansiosta tulleita. Tänään vien Arin puvun sairaalaan. Lehdissä on ollut kirkollisissa tiedoissa Arin juhlista, jotka ovat siis sunnuntaina klo 13-15. Eilen laadin ohjelman. Toivottavasti en ole unohtanut ketään tai mitään!

Koko juhla on täysin Herran varassa. Flunssakin muka yritti kiusakseni, mutta ei päässyt päälle. Avannolle en ole kuitenkaan mennyt, ja kieltämättä on alituinen pikku jännitys. Sen huomaan mm. siitä, etten ole tällä viikolla ehtinyt kävellä töihin kertaakaan. Pyörällä sentään menin alkuviikosta, mutta pari viimeistä päivää autolla. Kuitenkin on ollut syvä rauha. Vain yksi kohtalainen vääntö juniorin kanssa, ja muutama äänivaraston puhdistus, mutta hyvin kesy sellainen.

Työssä ääni enemmänkin on joutunut koetukselle. Lapset odottavat lomaa ja joulua, ja on ollut monenlaista poikkeavaa juttua koulussa, joten ei ihme, että hekin väsyvät. Enää tämä päivä työtä, ja huomenna lapset saavat todistuksensa. Parin viikon mukava loma, toivottavasti, kaikilla.

Olen tehnyt listat hommistani. Tässä vaiheessa annan suuret kiitokset kotipalvelulleni juniorille! Kiitos Tero! Hän on pessyt saunatilat, ja siivonnut vähitellen joka paikan. (Viikkorahoja ei makseta, työpalvelu on hinnoiteltu ja ennen joulua on palkan maksu!) Alkaa joulu tulla taloon. Musiikkia on tietysti kuunneltu jo kauan.

Uuni on pörrännyt päällä jo pari tuntia. Taikina kohoaa. Jotain ennätän leipoa ennen töihin menoa. Tytär on, toivottavasti, lentokoneessa(pyysi esirukousta illalla, ettei lento peruunnu: sumua luvassa), ja matkalla onnellisesti Helsinkiä kohti. Toivon mukaan matkatavarat ehtivät vaihdossa mukaan. Se selviää.

Iloa ja rauhaa sinulle, lukijani, tänään!