Kategoriat: Muu kirjoitus
Kakskymppiä oli Ari, kun meistä tuli pari.
Alkio-opiston vuosi oli tiivis, siellä oli meillä hyvä fiilis.
Seuraava kesä näytti niin, että menemme varmasti naimisiin.
Kaksi talvea jälkeen sen, Ari oli Vaasassa yksikseen,
kävi kauppista kovasti, vaikkei tykännyt monasti.
Jyväskylässä mä odotin, kun Ari luokseni liftasi,
rahat oli tiukilla silloin nuorilla, ei meitä vaivattu kuitenkaan suurilla huolilla.
Naimisiin mentiin opiskelun jälkeen. Takapenkin tyynyt ja peitot täytti, kun Escortin keula Turkua näytti! Auto oli kehno, ei varkaat sitä huolinu; siitä Ari olis vain iloinnu! Stereoihin vaihdettiin se, autotta oltiin me.
Turussa asuttiin kahdestaan, Raisioon kulki Ari sieltä, oppimaan ATK:n kieltä.
Sitten syntyi Jyrki, joka samalle alalle pyrki, kuin isänsä ensin.
Turussa tulivat tuulet uudet, kun puhalsivat merituulet
myös pilviä alkoi kerääntyä ylle, kun Jumala kutsui omalle risteilylle.
Vietiin seikkaluihin meitä moniin, uskomattoman koviin, vaan kutsui siihen Herra Taivaan, ei kertaakaan oo jättänyt meitä vaivaan, vaan lähti edellä tietä raivaan.
Turusta siirryttiin Vaasaan me, mukana Jyrki, poikamme.
Waasoftiin duunia heittään meni Ari, sen jälkeen Rompalla vuoden, pari. Vaan kuka olis arvannut sen: oli tullut aika muutoksen.
Kun kolmekymmentä täytti mieheni tämä, oliko hän rämä, kun sivuun pistettiin? Ehei, me nähty on nyt, että Arille on työtä järjestynyt: auttaa meitä kiireessä juoksevia näkemään tämä: mikä on arvokkainta elämätä!
Se on tulla rinnalle heikon toisen, karistaa niskasta luulot moiset, että ihminen itsensä pelastaa vois.
Vaasassa syntyi vielä lapset muut, turvattu on suvun jatkuvuus. Jokainen heistä sydämellä isän ja rakas kovasti, isä rukoilee varmasti.
Ari saa puhua meille kaikille; sanoitta pidetään puheet väkevät!
Sitä opita ei tämän maailman löylyssä, vaan opetus annetaan Jumalan koulussa. Armo on tärkein aine sen.
Jeesusta puolisosta kiitän, ja rukoukseen kiitoksen liitän.