20.12.2007 - Aamuhetki

"Pidä rautaotteella kiinni aamuvartiosta" Urho Muroma

Uusi päivä koittanut. On se merkillistä, miten suuri ihme on jokainen uusi aamu, johon saamme herätä. Emme kuitenkaan ole moksiskaan niin sanotusti, vaan otamme kaiken kuin Moppe illallisensa, itsestään selvyytenä.

Päivän hartauskirjassa kerrotaan kotkasta. Se on yksinäinen lintu. Jumala laittaa meidätkin jossain vaiheessa yksinäiselle paikalle. Ihmiset karisevat viereltä jonnekin, ja meidän täytyy kestää sitä ahdistusta, ettei ole ketään kehen nojata. Itse asiassa tilanne on aina se, ettei ihmisiin kannattaisi nojata.

Minuun teki suuren vaikutuksen vuosia sitten Wieben kirja Yksin. Pitäisi lukea se uudestaan, sillä se pysäytti minua. Olisi hyvä elää nojaten enemmän kestävään perustaan ja vähemmän kaatuvaan. Parempi on luottaa Herraan kuin turvata ihmisiin. Eihän se pois sulje sitä, että tarvitsemme toisia ihmisiä. Nytkin juhlia järjestäessäni minulla on iso verkosto ympärillä. Yksi rakas ystävä keittää kattilallisen riisipuuroa ja toinen kiisseliä. Eräs läheinen on luvannut hoidella jotain koristeita. Ja toivon ettei rukoilijoiden rintama petä!

Tarvitsemme toisia ihmisiä, mutta turvamme ei saisi olla heissä. Minäkin vuosia toivoin, että olisi joku, jolta voisi kysyä, miten jokin asia hoidetaan. Lopulta tulin siihen tulokseen, että minä itse olen se, jolle se kuuluu. Jumala tahtoo, että turvaamme yksin hänen apuunsa viime kädessä ja ensi kädessä. Hän hoitaa meille enkelit palvelemaan. Ystävinä voimme olla enkeleitä toisillemme.

Kiitän jokaisesta joka on pysynyt rinnallamme näinä vuosina. Kaikki eivät ole kestäneet. Jotkut ovat loukkaantuneet. Kuitenkin Jumala on lähettänyt uusia, rakkaita ihmisiä. Meidän ihmisten rakkaus on kovin katoavaa ja kestämätöntä. Harva jaksaa seisoa toisen rinnalla, jos toinen ei kykene vastaamaan meidän odotuksiamme. Jumala yksin antaa voiman ohittaa itsemme ja asettua toisen asemaan.

Katsoimme Arin luona erään filmin. Minua puhutteli siinä erään naisen osa, ja asetuin hänen asemaansa. Nainen yritti epätoivoisesti etsiä rakkautta ja käytti valheita, petosta ja yritti jopa murhaa, kun ei muuten onnea irronnut. Surullisena totesin ymmärtäväni tuota naista. Noin epätoivoista voi olla meidän onnen etsintämme. Kuitenkin viime kädessä Jumala vain voi antaa onnen ja rauhan ja ilon. Hänessä me liikumme ja elämme.

Eilen aloitin vähän vetreyttää leipomistaitojani etteivät pääse ruostumaan : ) Ja tänään jatkuu. Onneksi saan ottaa töistä muutaman tunnin vapaaksi, kun olen ne aiemmin tehnyt, sillä illalla menen vankilareissulle. Olin viime joulun allakin, ja se pani taas ajattelemaan, kuka on vapaa ja kuka on vanki. Oletko sinä vapaa vai vanki?

Ei tarvitse olla vankilassa ollakseen sidottu. Voi kulkea vapaalla jalalla, ja silti olla kaikenlaisten pakkomielteiden ym. orja. Jos ei ole sisäistä vapautta jonka vain Jeesus voi antaa, olemme synnin orjia. Parempi olla Jeesuksen orja: kun hän tekee vapaaksi, olemme todella vapaita. Vihollinen toki syyttää, haukkuu ja valehtelee Jumalan omille, ja usein olemme hyvin kiusattuja ja uskomme sen valheita. Mutta siihenkin on apu: Jumalan sana, ystävien esirukous ja sielunhoito tarvittaessa. Vihollinen tekee omaa työtään, mutta uskovan tulee katsoa Jeesukseen aina uudelleen ja uudelleen.

Tämän aamun Raamatun kohta puhutteli. Siinä sanottiin, että Israelin kansaa oli valtava määrä. Heiltä ei loppunut ruoka eikä juoma ja he elivät tyytyväisenä. Jumala suokoon meille tänä päivänä tyytyväisyyttä yhdessä jumalisuuden kanssa. Nyt hommiin!