15.12.2007 - Virsiä lapsille

Listaykkösenä on kuulemma myös virsikokoelma!

Seurakunnassamme oli virsiviikko lokakuun paikkeilla. Sen jälkeen ehdotin lapsille, että pidettäisiinkö mekin virsiviikko ilttiksessä, ja laulettaisiin lasten virsiä. Joo, se passaa. Tokaluokkalaisilla on omat virsikirjat koulusta, ja ekasille sain seurakunnasta pieniä, sieviä erilaisia kirjoja, jotka kai ovat jääneet ylimääräisiksi joskus.

Virsiviikot jatkuvat yhä! Joka päivä lasten tullessa lepohetkelle yhdeksi, he etsivät kirjat esiin. Kun olin päivän pois, sijaiseni sanoi oman kurssinsa romahtaneen lasten silmissä: virsihetkeä kun ei pidetty. Joka päivä he yhdeltä päästessään hakevat tyynynsä ja valitsevat virsikirjan. Kukaan ei sano, että taasko veisataan tai mä en halua. Ei, vaan joka päivä minä joudun lopettamaan veisaamisen, että ehditään lukeakin. Toivomuksia on aina enemmän kuin ehdimme toteuttaa! Tämän hetken hittejä ovat Hoosianna, Nyt sytytämme kynttilän, Tiellä ken vaeltaa ja Taivaan Isä suojan antaa.

Toivevirsien lisäksi tämän tästä joku ehdottaa virren, jota minäkään en osaa, saati itse ehdottaja! Ehkä numero on lapselle tuttu, tai jotenkin vaan virsi näyttää mukavalle. Tosin kerran eräs väitti että kyseistä virttä oli jo päiväkodissa päästelty, mitä suuresti epäilin : )

Uskon lasten saavan turvaa virsistä. Niiden sanoma on syntynyt usein ahdistuksen alla, tai tarpeesta välittää turvaa, suojaa, lohtua ja Jeesuksen rakkautta. Voi kuvitella, miten pientä sydäntä lohduttaa laulaa: Hän on Isä jokaisen, tai Hän ei riitele eikä suutu. Herra yksin tietää, mitä lasten sydämissä tapahtuu, kun he laulavat ja kuulevat tällaisia lohdun sanoja! Kerran taivaassa selviää sekin.

Koen tehtäväkseni työssä tuoda esille asioita, ja jos lapset innostuvat, vahvistan lasten käytöstä siinä, mikä on oikeaa ja tervettä. Virsien suhteen ajattelin, että laulamme kertaalleen läpi lasten virret. Sittenpähän lapset tietävät, mistä ne virsikirjassa löytyvät. En arvannut, että lapsilla on suuri jano saada turvaa virsien kautta. Uskon, että heidän saamansa lohdutus, turva ja rauha on suurempi kuin osaamme kukaan arvata. Eiväthän ihmiset olisi satoja vuosia veisanneet työtä tehdessään, nukkumaan mennessään ja herätessään, ellei Jumala itse lohduttaisi ja virvoittaisi heitä sanojen kautta!

Johdatuksena näen sen, että itse olen pienenä mummun kanssa veisannut kaikki tuntemamme virret. Nyt aikuisena tiedän, mitä virsiä olen jo silloin kuullut. Vastaavasti käydessäni vanhainkodissa näen, miten lapsena opittu on muistissa, vaikka muu unohtuu. Jotkut hoilaavat rallatuksia, mutta useimmat yhtyvät lauluun, kun lauletaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Toivon, että ne lapset, joita minä saan olla kaitsemassa, laulavat vielä vanhuudessaan "Herra kädelläsi, asua mä saan."

Uskon, että Jumala ei anna sanansa palata tyhjänä, vaan saavuttaa sydämet. Toivon ja rukoilen, että taivaassa kerran on iso lauma niitä, jotka jo lapsena oppivat tuntemaan Jeesuksen rakkauden. Tai sitten elämän polullaan, kun koetukset tulevat Pyhä Henki muistuttaa Hänestä.