Kategoriat: Ajankohtaista
Työpaikalla koulussa riehuu mahatauti. Se sama varmaan, mitä on tyttären perheessä Skotlannissa, ja mikä oli pojalla Helsingissä viikko sitten. Kuumetta ja oksentamista ja päänsärkyä. Eilen työpariini iski töissä tauti, ja hän hoippui kotiinsa vähän ennen työajan loppumista.
Minä tryykäsin apteekkiin hakemaan maitohappobakteereja. Eiväthän ne tautia estä jos se on tullakseen, mutta jos vaikka hidastaisi. Tuntuu, ettei mahatauti oikein sovi mihinkään elämäntilanteeseen, varsinkaan nyt! Ja varsinkaan Arille.
Eilen meillä kokoontui kuukausittainen Raamatunkääntäjien rukouspiiri, ja iltamme oli oikein antoisa. Siinä tapaan ihmisiä, joita en juuri koskaan muulloin näe. Kaikki ovat eri seurakunnista, mutta yhteistä meillä on rakkaus lähetystyöhön, Jumalan sanaan ja usko Jeesukseen. Meillä on yhteys keskenämme Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Koko maailma on edessämme rukoillessamme vaikeuksissa olevien puolesta, tai kiittäessämme Jumalaa Hänen ihmeellisestä avustaan eri tilanteissa. Meistä on juttu seuraavassa Sanan aika lehdessä. Lähetin sen pyynnöstä, ja kuvakin lähti, vaikka meitä oli silloin harmillisen vähän koolla, kun kuva piti saada otetuksi.
Tänään on vuorossa viimeinen vanhainkotivierailu tänä vuonna. Se tapahtuu osastolle, jossa käymme työntekijän kanssa vuoteiden vierellä. Viime kerta oli hyvin koskettava. Ihmisen rajallisuus tulee lähelle, kun näkee vanhuksen makaavan vain hiljaa, vaikka monet kykenevät puhumaan vielä.
Arin suhteen en koe, että siinä makaa joku eikä edes puhu. En edes yleensä huomaa, ettei Ari puhu. Minä puhun meidän molempien puolesta: ) Tai kommunikaatiota tapahtuu ilman sanoja. Kun olen erityisen väsynyt, huomaan puhumattomuuden. Silloin voin laulaa ääneti erästä laulua, jonka olen tehnyt kerran, kun olin hyvin surullinen. Siinä pyydän Pyhän Hengen lohdutusta, ja sen laulaminen auttaa. Valitettavasti välillä alan marista ja valittaa.
Tänään siis töissä työpari puuttuu, mutta minulla on onneksi apuna oikein mukava nuori mies, joka tekee siviilipalvelusta. Hänen kanssaan on hyvin mutkatonta tehdä yhteistyötä, ja komentelen häntä kuten omiani. Pidän työstäni todella, ja lapsista siellä erityisesti. Suhtaudun heihin kuten olen omieni kanssa tehnyt, enkä hirveästi osaa sanoa, että minun lapset ja muiden lapset, vaan rakastan kaikkia lapsia. Tietysti jokaisella melkein on ärsyttäviä piirteitä, mutta niinhän minullakin on. Sellaisiin, joita pitää eniten kieltää, kun rajat ovat hukassa, helposti tykästyy enemmänkin kuin muihin, koska he luottavat minuun enemmän. Syy: koska tarvitsevat enemmän kuin muut kenties.
Olen herännyt aamuisin neljän, viiden maissa yleensä, ja noussut lukemaan Raamattua ja rukoilemaan viime aikoina. Olen pyytänyt, että Pyhä Henki herättäisi, ja noussut sitten jos/kun olen herännyt. Silloin on hiljaista, ja on helpompi keskittyä kuin varttia ennen töihin lähtöä! Menen yleensä nukkumaan sen jälkeen uudestaan. Niin tänäänkin. Tämän päivän lauseeksi nousi Filippiläiskirjeestä eräs jae:
"Kristuksen tähden teille on näet suotu armo, ei vain uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä."
Vähän runsas viikko Arin syntymäpäiviin. Kaikenlaista puuhaa on ennen sitä. Kirjoittelen asioiden etenemisestä. Siunaus sinun päivääsi!