08.12.2007 - Isien pahat teot

Ajatuksia aamulla varhain

Onko sinulla ystävä, joka on hyvin rikki? Niin rikki, että hänen ympärillään on iso joukko ihmisiä, joiden eteen hän on lastannut kasan kiviä, etteivät nämä pääse häntä lähelle enää. Minulla on. Tai oli. Oletko sinä itse kenties hyvin rikki revitty sisäisesti tai ehkä ulkoisestikin?

On ihmisiä, joille on tehty paljon pahaa. Ehkä jo lapsena kotona, tai sitten koulussa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Luottamus ihmiseen on mennyt, ja sitä voi olla mahdoton palauttaa. Ainakaan ilman Jumalan ihmettä.

Olen päässyt aika lähelle ja ystävystynyt tällaisen ihmisen, tai parin tällaisen kanssa. Olen toiminut kuten olen ymmärtänyt, että ihmisten, ystävien kanssa toimitaan. Jossain kohden olen sitten tehnyt virheen. Eräs ihminen tarvitsi mahdottomasti kehumista. Toista voi kehua totuudessa aika paljon, mutta jossain vaiheessa se menee imartelun ja nuoleskelun puolelle, ja siihen minusta ei ole. Olisi pitänyt olla, ja menetin pelin siltä osin. Tai en ole kuunnellut riittävästi. Minun olisi pitänyt nähdä toisen tarve enkä ole nähnyt. Peli lyötiin poikki.

Jos ihminen on jäänyt vaille perusturvallisuutta, sen kaipuu on niin syvä, ettei normaalissa ihmissuhteessa sitä kykene täyttämään. Ei kukaan läheinen ole kaikkiriittävä, kaikkivoiva ja kaikkijaksava kantamaan vettä kaivoon, joka halkeilee tyhjyyttään. Omasta kokemuksesta tiedän, että vain Jumala kykenee antamaan luottamuksen, niin että myös ihmissuhteet alkavat kantaa. Tulee mieleen kaikenlaiset perverssit käytöstavat, jotka johtunevat ihmisen syvästä rikkinäisyydestä ja kaipuusta johonkin, jota tuolla lailla sairas ihminen yrittää tyydyttää.

Itse olen joutunut ja saanut mennä itseeni, että olen oppinut ymmärtämään omaa käytöstäni. Jumala on ollut auttajani. Mutta miten ihminen, jolle on tehty paljon pahaa, kuten alussa sanoin. Ei kai kukaan jätä lapsiaan tai tee muuten äärettömästi pahaa itselleen tai toiselle, ellei ns. itseen meneminen ole mahdotonta. Puhun nyt isien pahoista teoista, jotka kostautuvat kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Tämä kysymys on askarruttanut minua siitä asti, kun eräs nuori esitti kysymyksen, miksi näin tapahtuu, että lapset joutuvat kärsimään isiensä pahoista teoista.

On varmasti lukuisia ihmisiä, joiden kokemukset ovat hirvittäviä jo lapsuudessa. Suojatakseen omaa psyykeään tällainen ihminen joutuu projisoimaan, ts. siirtämään vanhempien tai muiden läheisten tekemät kauheudet johonkin toiseen ihmiseen kestääkseen koossa. He purkavat kokemastaan pahasta seuraavan vihan esim. puolisoon, lapsiin, itseensä tai kehen tahansa vieraaseen ihmiseen.

Jos ihmisen kokemat ristiriidat ovat normaalin rajoissa, kuten vaikkapa itselläni, ne on mahdollista selvittää ja parantua niistä. Jokainen vanhempi tai kuka tahansa ihminen on syntinen, ja siitä seuraa, että kasvatuksemme on epätäydellistä ja joskus epäoikeudenmukaistakin. Kun paranemme itse, voimme jättää tekemättä jotain vanhempiemme virheistä, mutta varmaa on, että kuitenkin työmme on synnin alaista, ja toiset joutuvat kärsimään kuten mekin toisten takia.

Tämän takia Jeesus kuoli ristillä. Hän kantoi koko ihmiskunnan eli siis sinun ja minun syntini. Hän sanoi, että se on täytetty. Ihmisen synnit on sovitettu ristillä. Jeesus sen teki meidän puolestamme, koska me emme siihen kykene. Saamme elää armosta. Suurimmallekin syntiselle kuuluu armo Jeesuksen tähden.

Miten sellainen ihminen sitten, joka on niin rikki, että ihmiset ympäriltä ovat kaikonneet tai hän on karkottanut kaikki. Jeesus sanoo, että Hän voi tulla läpi lukkojenkin. Matilde Wrede aikoinaan meni suurrikollisten vankikoppeihin, ja moni sai armon kohdata Jeesuksen ja vapautua sisäisistä kahleistaan, jotka ovat aina suuremmat kuin ulkoiset. Niin on tänäänkin. Eräs mies oli niin monen demonin vankina, kahleilla sidottu niin väkevästi sisäisesti, etteivät ulkoiset kahleet voineet häntä pidätellä. Kohdatessaan Jeesuksen tuo mies vapautui kaikista demoneista ja muuttui täysin. Häntä eivät läheiset edes tunteneet sen muutoksen tähden mikä hänessä tapahtui.

Jos sinä koet olevasi sisäisesti sidottu, pyydä Jeesusta auttamaan. Tiedät kyllä oletko vapaa vai sidottu. Kun Jeesus saa sinut vapauttaa, tulet todellisesti vapaaksi. Rakas Jeesus: Näet, etten voi itseäni auttaa. Sinä voit, ja pyydän, että vapautat minut kaikesta, mikä sitoo minut tekemään syntiä itseäni ja toisia ja sinua vastaan. Anna syntini anteeksi ja rauha sydämeeni ristin työsi tähden. Kiitos Jeesus, että olet veresi vuodattanut minun tähteni, että saisin ikuisen elämän. Ja tämä elämä alkaa jo täällä, maitten päällä, ja jatkuu iäti taivaaseen. Aamen.