Kategoriat: Ajankohtaista

Iloitsen Kaisan puolesta! Onnea Kaisa! Kuin olisin itse saanut stipendin.

Kirjoitin eilen, lisään tänään sivulle

Onpa tänään ollut taas ihmeellisen ihana päivä! Se alkoi aikaisella aamuhetkellä, kun luin Raamattua ja mietiskelin kaikenlaista. Kävin myös koneella kirjoittelemassa, kun viime päivinä ainakin suomi24 on niin tukossa, ettei millään saa kenkää oven väliin. Pitää vissiin siirtyä yövuoroon näissä koneella käynneissä!

Sitten vetelinkin unia yhteentoista ja heräsin virkeänä. Mahtava tunne! Puoliltapäivin olin valmis päiväkävelylle sairaalaan, sadevaatteissa, kuinkas muuten. Tero jäi imuroimaan ja siivoilemaan, ja täytyy sanoa, että yhteistyömme sujuu saumatta. Arilla oli lämpöilyä ja huonovointisuutta. Rukouspyyntöjä lähettelin, ja kävelin kotiin syömään ennen kahta – juniori oli tehnyt ruokaa; siitä kiitos hänelle!

Olikin aika hypätä kansallispukuun ja kiitää kolmeksi itsenäisyyspäiväjuhlaan. Se oli tosi hieno juhla kaupungintalolla! Upeaa! Siniristiliput tuotiin lavalle, kaupunginorkesteri ja sotilassoittokunta soittivat Sibeliuksen sävellyksiä. Ja mikä mieltä nostavaa: sain tosiaan käydä niiaamassa Kaisan Riisiön kulttuuripalkinnon, isohkon rahasumman, kukkakimpun ja kunniakirjan! Kyllä minua itketti, kun olin niin onnellinen Kaisan puolesta. Heti viestitin hänelle ja äidilleen, että täällä ollaan ja hyvin menee mutta menköön. Onneksi siellä sanottiin, että minä haen stipendin Kaisan puolesta. Olisin ollut tosi nolo, kun edellä puhuttiin, että NUORET henkilöt saavat nämä palkinnot, eräs nuori mies ja Kaisa, ja sitten minä vanha eukko köpöttelin sinne palkintoa vonkumaan. Olin ja olen tosi ylpeä Kaisasta, jonka varaäitinä olen saanut olla. Kaisalta on julkaistu tänä vuonna kirja, Unohdus, ja sen takia palkinto tuli. Hyvä Kaisa!

Juhlien jälkeen kotiin ja kahvit termospulloon, eväät mukaan, ja taas sairaalaan kipittelemään. Satoi vaihteeksi. Arin luona olin neljä tuntia, ja katsoimme tv:stä linnan juhlia. Oli tosi kiitollinen ja hyvä mieli olla Arin tykönä! Kaupungintalon juhla oli hieno, mutta sairaalassa Arin luona on kotoisempaa. Laitan ms-sivulle enemmän Arin voinnista.

On ihmeellistä, että aina kun Ari tarvitsee minua enemmän, minulla ei ole mitään muuta menoa. Eli minulla on aina järjestetty tarkasti, missä minua tarvitaan. Olen huomannut sen monta kertaa. Päivämme on tiedossa etukäteen. Saamme kulkea edellä valmistetuissa teoissa. Mikä siunaus!

Aamulla katsoimme juhlajumalanpalveluksen Arin luona Helsingin tuomiokirkosta vai mistä se tuli. Siellä veisattiin lopuksi meidän virsi: Soi kunniaksi Luojan! Tuntui hyvälle sekin. Koko päivä on ollut ihmeellinen ja siunattu. Kiitos Jumalalle tästä. Kiitos esirukouksista teille ystävät ympäri Suomea! Tekin olette minun rukouksissani!

Perjantaina 7.päivä
Heräsin taas puoli viideltä ja soitin sairaalaan. Kaikki hyvin. Psalmissa103 sanotaan: Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.

Kiitä Herraa minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän joka antaa kaikki syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sairautesi. Hän lunastaa sinun elämäsi turmeluksesta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella. Hän tyydyttää sinun halajamisesi hyvyydellään, ja sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.

Aamen, hallelujaa. Ylistetty olkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Arin kanssa joitakin aikoja sitten